Provence, épisode 1

 

Olen käynyt Provencessa lähemmäs kymmenen kertaa ja tässä samaisessakin Viensin kylässä on vietetty nyt jo kaksi viikon lomaa ja silti sieltä tuntuu löytyvän loputtomiin uutta upeaa nähtävää. Tai kirjaimellisesti ikivanhaa. Voisin käyskennellä loputtomiin noissa jopa ennen ajanlaskun alkua perustetuissa kylissä ja kaupungeissa ihailemassa enemmän tai vähemmän säilyneitä linnoja, kuopalle kuluneita katuja ja rappusia, vaaleasta kivestä rakennettuja taloja ja niiden mistraalin ja auringon haalistamia ovia ja ikkunaluukkuja sekä seiniä pitkin kasvavia jykeviä viini- ja kukkaköynnöksiä. Linnoissa en välitä sisustuksista, hienoista gobeliineista, tauluista tai huonekaluista vaan lumoudun kuopalle kuluneista lattioista, matalista ovista, upeista portaikoista ja pylväistä ja ikkunoista. En laskenut, montako kuvaa otin vanhoista ikkunaluukuista tai ovista, mutta laskemattakin tiedän, että kymmeniä 🙂

Koska kiersimme seutua ahkerasti ja kuvia on valtavasti, jaan ne useampaan eri postaukseen.

Lauantaina lensimme Marseilleen, joka on mukavan pieni lentokenttä, josta autonkin sai muutamassa hetkessä, toisin kuin viime vuonna Nizzan kentällä, jossa autovuokraamoon piti siirtyä bussilla ja auton jonotus kesti tunteja. Olemme kokeilleet kaikennäköisiä matkustustapoja ja ylivoimaisesti helpoin on lento Hki-Marseille, joskin tänä vuonna emme onnistuneet tuollaista saamaan ja jouduimme vaihtamaan konetta Pariisissa. Pariisista etelään ajo kesäaikaan vaihtolauantaina ei ole myöskään kovin miellyttävä vaihtoehto puhumattakaan kotoa autolla lähteminen, mitä nuorempana harrastimme.

L’ISLE SUR LA SORGUE

Koska viime vuonna aikataulu petti jo heti Nizzan kentällä ja saavuimme vuokratalolle yöllä, emme päässeet suunnitellusti sunnuntaiaamuna L’Isle sur la Sorguen jo 1500-luvulla perustetuille antiikkimarkkinoille, koska tapasimme vasta silloin taloa emännöivän leidin. Tuo puute korjattiin tänä vuonna, joskin lapset halusivat jäädä nukkumaan ja lähdimme miehen kanssa matkaan kahden. Koko kylä tuntui olevan yhtä toria ja parkkipaikan etsiskelyyn meni tovi, mutta ongelma on joka kylässä toripäivänä sama. Lopulta löysimme suuren, ilmaisen parkkipaikan, joka ei ollut edes kaukana keskustasta. Varsinaisesti ostoksille emme tulleet, joskin olisin kyllä voinut muutaman vanhan kiviruukun ja -patsaan ostaa, jos olisimme olleet autoreissulla. Tyydyimme siis saippuoihin, laventelipusseihin, tapenadeen ja kevätkääryleisiin, lapsille nappasimme mukaan grillatun broilerin. Kylän kaunistus on läpi virtaava Sorgue-joki ja siinä edelleen pyörivät vesirattaat.

RUOKA

Mikään kulinarismireissu tämä ei ollut, kokkasimme  mies kokkasi paljolti vuokratalolla, jossa oli kiva keittiö kaikkine välineineen, astioineen, kaasuhelloineen, mausteineen päivineen. Viimekertaista enemmän söimme myös ravintoloissa, vähän hienommin vain kerran omassa pikkuruisessa kylässämme, muuten päädyimme usein pastaan, pizzaan, risottoon, salaattiin, lämpimiin leipiin ja kerran myös hampurilaisiin (joka oli kyllä joko nälästä tai laadusta johtuen elämäni paras).

Pieni pullollinen pastista saatiin reissun aikana kulumaan kuumien päivien aperitiiveina

Oman kylän gourmee (ja ainoa) -ravintola pizzerian lisäksi. Ruokalista tuotiin isolla taululla, joka pystytettiin pöydän viereen tuolille. Lapset söivät pääruuaksi jänistä ja me luulimme miehen kanssa tilanneemme kunnon pihvit (filet de rouget grillé). Valitettavasti kielitaito ei riittänyt tuohon oleellisimpaan sanaan, rouget = punamullo (=kala). Hyvää sekin oli, mutta ehkä olisi sopinut valkoviinin kera paremmin kuin punaviinin :)

Roseeviinin makuun en oikein ole koskaan Suomessa päässyt, kesäpäivät eivät täällä ole yleensä riittävän kuumia. Reissussa emme muuta viiniä ostaneetkaan. Tämä oli tosi kiva terassiravintola Lourmarinissa.

Aamupalana leipomosta haettu tuore patonki ja kroissantit, ilmakuivattua kinkkua ja hedelmiä ja marjoja. Minä kävin aina yksin aamu-uinnilla miehen suunnatessa parin sadan metrin päähän leipomoon.

Ratatoullea ’kotona’

Mitähän noista lasten ilmeistä pitäisi päätellä, lautasella kotikeittiössä kokkailtua lammasta. Mansikat päätyivät salaattiin, koska eiväthän ne missään muualla maistu yhtä makeille kuin Suomessa.

Kaikki loput kuvat ovatkin kotikokkauksia, joiden takana oma Master Chefini :) Pihvit paistoimme terassilla sähköparilalla, näppärä vehje paikassa, jossa lämpötila on sellainen, että kipinää ei tarvisi kuin näyttää maastopalon alkuun saattamiseksi.