Provence, épisode 2

 

 

Onko mitään ihanampaa kuin laventelipelto, siellä liihottelevat perhoset ja huumaava tuoksu ja jostain syystä turistin pitää aina tunkea itsensä sinne kuvaan 🙂

Postiluukusta sopivasti miehen syntymäpäiväksi tänään tupsahtaneet kaksi ylinopeussakkoa Ranskasta muistuttivat, että Provence-kertomukseni tyssäsi ensimmäiseen osaan ja toisen osan luonnos odotti viimeistelyä. Joten tässä se tulee. Osan reissuista (ja kuvatekstit) jätän laiskuuttani pois ja viimeiseen osaan säästän Cassiksen ja Marseillen ja ehkä vähän kuvia vielä talostakin. (Tämän päivän puutarhakuvia löytynee jossain vaiheessa Instagramin puolelta).

Tämä oli meidän talomme yläpuolella kulkevan patikkareitin varrella, pihassa oli pieni laventelipelto, jonka yläpuolella oli punainen penkki, jossa voisin kuvitella eläkepäivillä juovani aamuteetä. Paljon kauniimpaa paikkaa en saata kuvitella.

PONT DU GARD

Tämä oli yksi viime kesän suunnitelluista kohteista, joka kuitenkin jäi ajanpuutteen vuoksi näkemättä. Olisin halunnut sekä meloa Gard-jokea pitkin vanhan akveduktin alitse, että nähdä sillan valaistuna pimeään aikaan musiikin kera. Koska pimeä tuli vasta kymmenen huitteilla, ei näitä oikein järkevästi saanut yhdistettyä samalle reissulle ja matkaa oli sen verran, että kaksi reissuakaan ei innostanut, joten valitsimme melomisen. Pikainen googletus nosti Canoe Collias -yrityksen ykkösvaihtoehdoksi ja teimme nettivarauksen myöhään illalla. Paikassa oli ilmainen parkkipaikka ja hyvä wc-pukuhuone. Kanoottiin sai mukaan suuren vedenpitävän tynnyrin, joten pyyhkeet, picnic-eväät, kamerat ym. mahtuivat hyvin mukaan. Hinta oli sama, ottiko jokainen oman kanootin vai meloiko pareittain niinkuin me. Lyhin matka oli 8 km ja vaikka se tehtiin myötävirtaan, niin kyllä siinä jonkin verran sai itsekin töitä tehdä ja matkalla oli pieniä koskenpoikasia, joten tuo parimelonta oli ainakin meidän kokemattomalle melontaporukalle oikein sopiva. Matkan varrella pysähdyimme pariin kertaan uimaan ja eväitä syömään, mutta olimme silti perillä etuajassa ja jouduimme odottelemaan hintaan sisältyvää bussia lähemmäs tunnin. Melontareissu oli yksi matkan kohokohdista ja ehdottomasti hintansa väärtti.

LOURMARIN

Viime vuonnakin poikkesimme täällä pikaisesti, nyt saimme lapsetkin mukaamme ja kävimme ostosten lisäksi lounaalla ja linnassa. Linnaan pääsi tutustumaan aika pieneen osaan, joten se oli nopeasti katsastettu. Sisäpihan lummelampi kaloineen (jutun ensimmäinen kuva) oli hieno ja itse kaupunki on aivan ihana.

 

LES BAUX DE PROVENCE

Viime vuonnakin kävimme aivan upeassa Carriéres de Lumiéres -luolassa, jossa maalauksista on tehty valtaisa multimediashow suureen kalkkikiviluolaan. Tämän vuoden Marc Chagall ja Liisa ihmemaassa eivät olleet yhtä hienot kuin viime vuotinen Renessanssin  jättiläät ja Jules Verne,  mutta tämä paikka olisi vaikuttava, vaikka siellä esiteltäisiin kenen tahansa töitä, joten halusimme kokea sen toistamiseen. Tällä kertaa teimme retken varta vasten tähän kaupunkiin, joten ehdimme kivuta myös itse kaupunkiin ja sen valtavaan linnoitukseen. Olin pukeutunut luolaa varten pitkiin housuihin ja päivä oli muutenkin näyttänyt pilviseltä, joten linnareissu oli tuskaisan kuuma, mutta paikka oli upea ja näkymät vieläkin upeammat. Joten suuri suositus tällekin paikalle.

GORGES D’OPPEDETTE

Tämä rotko näkyi meidän kyläämme ja oli siis ihan lähellä. Viime vuonna kipusimme alas rotkoon, mutta tänä vuonna halusin patikoida koko rotkon ympäri. Valitettavasti ranskalaiset patikkamerkinnät eivät ihan kaikilta osin meille selvinneet ja eksyimme heti kättelyssä koko reitiltä sen kulkiessä läheisen kylän läpi. Ja kun löysimme takaisin reitille, se olikin väärä reitti ja yrittäessämme oikaista oikealle reitille tuli rotkon pohjalla vastaan vettä, jossa ui käärme ja vaara-kylttejä, joten päätimme lopulta palata autolle ja ajaa pääparkkipaikalle ja aloittaa alusta. Sehän tarkoitti, että olimme liikkeellä kuumimpaan aikaan ja matka venyi aika lailla. iPhone taisi lopulta näyttää matkaksi peräti 16 km ja lähes koko matka oli kivikkoista polkua ylös ja alas. Tästä syystä päätimme jättää rotkon toisen pään (jossa olimme jo seikkailleet) käymättä ja oikaista rotkon poikki merkittyä reittiä, jonka nousu olisi sama reitti, jota olimme kivunneet viime vuonna. Ongelmaksi tuli, että alas lähtevää polkua ei tahtonut löytyä. Huonosti englantia puhuva porukka opasti meitä palaamaan 15 min takaisinpäin, että polku lähtisi sieltä. Onneksi netti alkoi toimia vain hiukan matkaa palattuamme ja sen avulla totesimme kääntyneemme takaisin vain pari sataa metriä liian aikaisin. Ei kun vauhdilla takaisin ja epäuskoisena tähyilemään melkein suoraa kallionseinämää alaspäin, kun samainen seurue alkoi huudella edempää vuoren rinteeltä, että polun ylärinteen puolelta lähteekin tikkaat alas luolaan, jota kautta pääsee alas. Olin nähnyt luolasta videonkin ennen lähtöä, mutta missään ei kerrottu, missä luola sijaitsee. Siellä asusti pikkuruisia lepakoita ja meidän lintubongari oli tietysti niistä innoissaan. Minä en kerinnyt lepakoita nähdä kuin pojan kännykkäkuvasta. Loppujen lopuksi pääsimme alas rotkoon ja sieltä takaisin ylös ja kuinka ollakaan odotellessani hikisenä muuta perhettä saapuvaksi, ehti koko rotkon kiertänyt seurue paikalle ja tarjosi meille autostaan maailman ihanimmalle maistuvaa kylmää Coca-colaa. Olin jo alhaalla todennut, että täällä voisi myydä kylmää juomaa ihan mihin hintaan vain ja minä ostaisin. Meillä oli tästä vielä muutaman kilometrin matka omalle autolle, mutta monen kilon kameraa kantava esikoinen tennareissaan ilmoitti, että hän kulkee lopun matkaa tietä myöten, joten loppupätkä jäi myös näkemättä. Vaikka patikointireissu ei mennyt ihan putkeen, niin tuskin kukaan tätäkään reissua katui, niin hienoja juttuja tuli taas nähtyä. Ja loppupäivä lilluttiin ihanan viileässä omassa uima-altaassa.

Vaikka meiltä kunnon patikointikengät puuttuivatkin, niin tämä kuva on kuitenkin otettu eri päivänä kuin itse patikointi eli sandaaleissa en sentään ollut liikkeellä :)