Puutarhan kevättyöt: osa 1/?
Aika laittaa vattumaa kuntoon. Älä varustaudu crockseilla, villatakilla, collarihousuilla ja paljailla käsillä ja päällä + pitkillä hiuksilla, sillä vatut ovat PIIKIKKÄITÄ. Ensin kannattaa leikata viime kesänä marjoneet versot (ne vaaleat, joissa näkyy kuihtuneita kukintoja) alas. Vadelma on 2-vuotinen, joten marjomisen jälkeen oksat kuolevat (huom. laita oksat haketuskasaan muiden joukkoon vain, jos olet jo valmiiksi riidoissa miehen kanssa). Leikkauksen jälkeen iskee kauhea epäilys, että eihän jäljelle jäänyt mitään ja nyt on sato menetetty, mutta ei hätää, kyllä sieltä ainakin 3 marjaa kunnon marjasato tulee. Kun kasvusto on harva, on helpompi ryhtyä varsinaiseen puuhaan, eli kitkemään alustasta rikkaruohoja (joille on opetettu, että mitä piikikkäämmän kasvin juurelle kasvat, sitä todennäköisemmin saat siinä rauhassa rehottaa). Elättelin toiveita selviytyä hommasta pitkävartisella haralla, mutta ei onnistunut, pinta oli täynnä juuria. Joko vadelman tai viereisen kuusen. Eli kitkin sitten lopulta kuitenkin käsin. Kärräsin mies kärräsi vanhan karikkeen ensin juurelta pois, koska v*ttukuoriaiset (vattumatojen isit ja äidit siis), kuulemma viettävät siinä talvensa. Kun sitten 3 tunnin kuluttua alusta oli puhdas, kävin googlaamassa lannoitusohjeet levittelin juurelle vähän hevosenlantaa ja kärräsin mies kärräsi päälle hakekerroksen. Ja jos olet perustamassa uutta penkkiä, niin älä tee sitä suuren kuusen ja puutarhavajan väliin, sillä vadelma kaipaa aurinkoa ja väljyyttä. Älä myöskään istuta niitä liian leveäksi penkiksi, jonne pitää ryömiä sisään poimimista ja kitkemistä varten. Tee pyydä miestä tekemään myös kunnon tuet ja kerro minunkin miehelleni kuinka se tehdään. Ja sitten vain nautit helposta sadosta, sillä vadelma nyt vain on paras pensasmarja!
Jos et löytänyt 1. kuvasta vattumaata, niin hyvä, koska sitä ei ole siinä, koska ei ole kovin kuvauksellinen. Tässä kuvassa sen piti olla, mutta kamera on näköjään päättänyt tarkentaa edessä olevaan karviaispuskaan (koska aurinko oli tässä vaiheessa jo painunut mailleen), johon pätevät pitkälti samat ohjeet kuin takana olevaan vattupuskaan ja joka on tasan yhtä kuvauksellinen (karviaispuskan ruskea oksa on kuin onkin vadelma, mistä tulikin mieleen, että sitä vatun leviämistä naapuriin ei sitten estä niin mikään):
Onneksi kirjoitin tämän vasta puoli vuorokautta urakan jälkeen, kun melkein kaikki piikit oli jo nypitty pois ja hiukset selvitelty 🙂