Rapunpielessä

Kerrankin tulin ottaneeksi ennen-kuvan. Yleensä hommat alkaa vähän varkain ja siinä vaiheessa, kun tulee mieleen, että ennen-kuvakin olis kiva, olen jo ehtinyt homman puoliväliin. Nyt olin kuvaamassa jotakin muuta, kun totesin, että meidän pääoven rapun vierus on ihan karsean näköinen. Suuret kivet olivat peittyneet sikin sokin levinneisiin maanpeittokasveihin. Inhoan tuota sokkelin vierustan sepeliä, mutta sille tuskin tullaan koskaan tekemään mitään. Rapun viereen oli jämähtänyt myös yksi ylimääräinen suuri laattakivi. Kottarillinen perennanjätteitä + kaksi loppusijoituspaikkaa odottavaa nauhusta jäivät yli tuosta urakasta. Oli sen verran mones kottarillinen, että mies totesi sen nähtyään tuovansa tällä viikolla peräkärryn lainaan. Oksia ehtikin hakettaa taas jo aikamoisen kasan.

Tähän tuli nyt istutettua syyskesän kasveja, jotka lähtevät myöhään kasvuun, joten tämä kaipaisi vielä sipulikasveja tai jonkun ihanan aikaisen vuokon, jottei olisi keväällä ihan paljas. Esikko voisi myös tulla kyseeseen, joskin tämä on tosi varjoisa paikka. En ole varma, paistaako siihen aurinko koskaan. Mielessä kävi myös joku lamoava havukasvi, joka voisi peittää samalla tuon murskeosuudenkin, mutta katselen nyt näitä perennoja ainakin vuoden ja mietin sitten uudestaan.

Ennen

Jälkeen