Riippukeinu

Vielä ei ole oikein riippukeinukelejä ollut, mutta ripustettiin kuitenkin jo valmiiksi. Tämä malli on kyllä muutenkin vähän hutera, ehkä vaihdan vielä sellaiseen ’kunnolliseen’, josta ei tarvitse pelätä keikahtavansa. Ja riippukeinuhan on tietysti vain tekosyy kuvata pihaa vähän laajemmalti, tässä siis etualalla meidän paraatialue olkkarin ikkunan alla. Sen kukinta on juuri nyt aika maltillista, kun luumupuu on lopettanut kukintansa ja rautatienomenapuun kukatkin on tuuli riepotellut pitkin pihamaata. Kauempaa katsoen näyttää siltä, kuin olisi satanut lunta. Ja lämpömittarin mukaan se melkein voisi olla mahdollistakin, illalla asteita oli vain 6. Suurin osa perennoistakin on kesemmällä kukkivia. Heti ei tule mieleen yhtään sopivanväristä ja -kokoista tähän aikaan kukkivaa perennaa, jonka tähän haluaisin. Ja kunhan valkoinen särkynyt sydän pääsee kunnolla kasvuun tuossa pikkusydänten takana, niin se varastaa alkukesän shown. Nyt kukkia on vain muutamia. 

Kuvista huomaan, että on aika typistää vuorimäntyjen vuosikasvaimet, mikäli haluaa niiden pysyvän matalina ja tuuheina. Oikein hyvä homma lapsityövoiman käyttämiseen, meillä kun niitä on aika paljon, tässäkin kolme. Päivän urakaksi voisin itse ottaa kuihtuneiden lemmikkien repimisen. Vähän täytyy jättää siementämään, mutta muut saavat lähteä.

Seinän vierustan laukat ovat nyt parhaimmillaan. Koot ja värisävytkin vaihtelevat melkoisesti. Pallot ovat pysyneet ihmeen hyvin pystyssä kovassa tuulessa ja sateessa. Täytyy ensi vuonna verrata näistä kuvista, että vähenevätkö nuo vuosittain.