Riippukeinussa

Viime kesänä ei tarvinnut miettiä riippukeinun ripustamista, mutta eilen tulin siihen tulokseen, että kyllä sille tänä kesänä oikeasti on käyttöä. Koska sopivat puut ovat kortilla, porasin taannoin vajan nurkkalautaan reiän, johon toisen pään saa kiinni toisen ollessa vanhassa omenapuussa. Koska kasvillisuus on tuossakin kohtaa melko runsas ja ilma on kuuma ja kostea ja itikoiden ja omenien vuoksi laitoin vielä moskiittoverkonkin, olo on kuin viidakossa loikoilisi. Pihalammen suihkulähteen lorina ajaa vesiputoksen virkaa, vain naapurin satunnainen ruohonleikkuri palauttaa arkeen, tai siis lomaan kotipihassa, mutta naapuritkin taitavat olla reissuissa, kun on niin hiljaista.

Tämä kesä on kyllä ollut ihana, eilen käytiin miehen kanssa vielä kavereiden lähdettyä puolen yön tietämillä kävelyllä ja edellisen hellepäivän vietin kaverin kanssa vuokra-Jopoilla Tuusulanjärven kulttuurikohteita kiertäen. Kun olin Vapriikin Marilyn-näyttelyynkin ehtinyt edellisellä viikolla, on museokortti jo maksanut itsensä takaisin. Voisihan sitä toki museoissa käydä huonollakin ilmalla, mutta jotenkin sitä tulee helpommin lähdettyä liikkeelle kauniina päivänä, varsinkin kun tietää, että ei ole kesän ainoa hellepäivä, jolloin pitää (Lidl:n mainoksen tavoin) uida, veneillä, grillata, hankkia rusketus, pestä matot ja ikkunat yhtenä ja samana päivänä. Melkein ostettiin eilen kaverilta avoautokin, mutta se nyt vielä laitettiin harkintaan 🙂