Rippijuhlat (vinkkejä juhlien järjestämiseen)
Rakastan juhlien järjestämistä, vaikka se suuri työ aina onkin. Tälläkin kertaa tein yhtä anopin tuomaa torttua lukuun ottamatta kaiken itse n. 30 vieraalle. Juhlapöydän väriksi valitsin vaaleanvihreän. Olin vähän ajatellut, että pojalla olisi vihreä kravattikin, mutta lopulta pukeuduimme kaikki siniseen. Ostin pöytään palan vihreää voilee-kangasta, jonka alle piilotin pahvilaatikoita, jolloin sain kattaukseen korkeuseroja. Kynttilänjalkoihin laitoin vettä ja valkoisia syreeninoksia ja -lehtiä sekä kynttilän alle, että kynttilänjalan reunalle. Niistä tuli tosi kivat. Pöytään tein myös kimpun valkoisesta syreenistä ja valkovihreän kuunliljan lehdistä. En olisi kyllä saanut kukkakaupasta itseäni enemmän miellyttävää kukka-asetelmaa. Terassin pöydälle laitoin violettia syreeniä ja valkoista virpiangervoa. Koko päivän satoi kaatamalla vettä, joten pihalla ei kauheasti oleskeltu.
Opiskelin etikettiä ja sen mukaan rippijuhlissa ei nostella maljoja eikä tarjota alkoholia ja sillä mentiin. Alkujuomaksi oli tarjoilla vaaleanpunaista raparperisimaa, raparperi-mansikkamehua ja louhisaarenjuomaa mustaherukanlehdistä. Kaikki tosi helppoja ja edullisia tehdä, kunhan muistaa ryhtyä ajoissa hommiin. Laitoin juomat erilaisiin nätteihin värittömiin pulloihin, joihin tein dynolla nimikyltit. Tarjoilin juomat kuohuviinilaseista ja lapsille Happy Joe -pulloista ihanien paperipillien kera. Vieraat hakivat juomat itse, joten sain sillä välin valmistella ruokapöytää.
Ruuista ylivoimaisesti kehutuin oli miehen aamulla savustama lohi. Lihat laitettiin uuniin konfirmaation ajaksi ja perunat keitettiin kotiin tultua. Salaattiaineet olin pilkkonut omiin purkkeihin illalla ja kirjoittanut kanteen maalarinteippiin sisällön. Olin ajatellut kokoavani salaatit ennen lähtöä, mutta sitä en ehtinyt tehdä. Koska salaattiohjeetkin olivat keltaisilla post-it -lapuilla kulhojen luona, osasti kuopus onneksi sekoitella kirkon jälkeen niistä kaksi erilaista salaattia. Juhlapöytään olin laittanut kaikki tarjoiluastiat tyhjinä paikoilleen ja niissäkin oli laput ruuista. Näin kuka tahansa saattoi auttaa eikä mitään jäänyt pöydästä. Melkein aina olen löytänyt juhlien jälkeen jonkun tarjottavan jääkaapista.
Kahvipöytään tein ensimmäistä kertaa eläessäni 8 munan täytekakun. Koska en löytänyt kaupasta yli 26 cm:n irtopohjavuokaa, käytin sitä ja laitoin reunalle leivinpaperista reippaan korotuksen. Kakkupohjasta tulikin aivan valtava, mutta pysyi hyvin leivinpaperin sisällä. Siitä olisi tullut 5-kerroksinenkin, mutta en viitsinyt amatöörinä ruveta sellaista kokoamaan, joten tein melko paksut 4 kerrosta. Väliin suklaamoussea ja mansikkakermavaahtoa + mansikoita. Laitoin mansikkakermavaahtoonkin hieman liivatetta, koska kakusta oli tulossa iso ja painava ja pelkäsin, että pursuaa muuten välistä pois tai lähtee keikahtamaan, sillä kakku oli ympärysmittaan nähden tosi korkea. Täyttämisen jälkeen kiedoin ympärille tiukan kelmun ja kakusta tuli muodoltaan tosi hyvä. Luin vähän kakkublogeja ja tajusin, että kakkupohja pitää kumota, niin että se kupera puoli jää alapuoleksi ja päällypuoli on aivan tasainen. Ensimmäistä kertaa ostin myös elintarvikeväriä ja värjäsin sillä kakun pinnalle tulleen kermavaahdon. Samoin ensimmäistä kertaa tein koristeita sokerimassasta, kun löysin nuo perhosmuotit CM:sta ihan vahingossa. Valkoista sokerimassaakin oli helppo värjätä. Samoin värjäsin marenkeja, mutta niistä tuli tosi ruman värisiä. Kakkuun laitoin värjäämättömiä, mutta puhtaan valkoisia nekään eivät olleet. Värjättyjä marenkeja liitin kaksi yhteen sulatetulla suklaalla. Olisivat olleet aika kivoja, jos tosin tuo väri olisi onnistunut paremmin. Lapsia sekään ei näyttänyt haittaavan. Ja kun suklaadippauksen vauhtiin päästiin, niin dipattiin taas niitä vaahtokarkkejakin. Nämä olivat ehdottomasti pienimpien suosikkeja. Pikkuleivät olivat muistaakseni herrasväen limepikkuleipiä. Täytteessä oikaisin ja ostin valmiin lemon curdin. Päällinen koristeltiin värjätyllä pikeerillä ja nonparelleilla. Tein myös ekaa kertaa oikeita bebé-leivoksia. Ne eivät olleet ollenkaan niin hankalia kuin luulin, pohjat sai hyvin tehtyä paperivuoissa. Ja näistäkin tuli tietenkin vaaleanvihreitä. Eniten kehuttu makeista tarjottavista oli kuitenkin Dajm-kakku ja hyvää se kyllä olikin. Sekin oli eka kokeilu.
Kommelluksitta ei näistäkään juhlista selvitty. Poika meni kirkkoon 1,5 h ennen meitä ja kun meidän piti lähteä, mies totesi pojan vieneen hänen kenkänsä 🙂 Kotiin tullessa meni sulake ja kun sitä yritettiin palauttaa, löi yksi 4 metrin korkeudessa oleva seinälamppu ruokailupöydän yläpuolella kipinöitä 20 sentin korkeudelle. Onneksi on kivitalo! Sulaketta ei siis saatu päälle ja ulkona satoi kaatamalla, joten ruoka tarjoiltiin tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Onneksi keittiö ja olkkari ovat eri sulakkeissa. Ja kaatuihan sitä yksi maljakkokin lasten leikeissä. Muuten kaikki meni tosi hienosti. Poika oli niin komea ensimmäisessä puvussaan. En tykkää lasten pukemisesta pikkuaikuisiksi, joten meidän lapsilla ei ole koskaan aiemmin ollut kravattia, rusettia tai pikkutakkia.
