Ruusun, basilikan ja mintun tuoksua
En ole koskaan erityisemmin innostunut jaloruusujen kasvattamisesta, kun olen seurannut anopin taistelua niiden talvettamisen kanssa. Tuntuu siltä, että joka talvi ruusuista kuolee osa, vaikka niitä miten suojaisi. Ostin kuitenkin kerran kolme juurakkoa itsellekin, kun niitä puoli-ilman syksyn alessa tyrkytettiin. Yksi kuoli muistaakseni toisena talvena, mutta kaksi ovat ihme kyllä selvinneet ja vihdoin alkaa olla niiden aika kukkia. Tuoksu on aivan ihana. Jos kukat olisivat omissa varsissaan, näitä voisi ottaa maljakkoonkin, mutta nyt en taida raaskia, kun en ole varma, että avautuisivatko nuput maljakossa. Taustalla rehottaa minttu.
Basilikakin on vielä pärjännyt terassin pöydällä, vaikka on kylmänarka. Ihmeellisen samanlaiselta näyttää kyllä koko puska, vaikka kylvin montaa sorttia. Ainakaan tavallista kaupassa myytävää pyöreälehtistä ei taida tässä purkissa enää olla, ehkä paria sorttia on jäljellä. Toisen keväisen basilikaruukun sisältö taitaa hiukan noissa ruusukuvissa pilkahdella tuossa mustassa istutuslaatikossa. Tässä onkin vierekkäin melkoinen tuoksupotpourri: ruusua, minttua ja basilikaa.
