Sinivalkoisia tuoksuja & mänty kukkii
Yksi alkukesän kohokohdista on ehdottomasti syreenien kaunis ja upealle tuoksuva kukinta. Isot pensaat ovat alkuperäisiä, tontilla valmiina olleita ja sittemmin olen ostanut vielä pari lajiketta, joista toinen kukkii tänä vuonna ensimmäisen kerran, mutta ei ihan vielä. Se on runkoon vartettu pikkusyreeni. Kasvupaikaksi valitsin huonon, lumi putoaa talvella sen niskaan ja niinpä siitä suojauksesta huolimatta katkesi yksi oksa ja on nyt vähän muotopuoli. Myös kielon tuoksu on aivan ihana, tosin meidän pihassa niitä ei ole vielä niin paljon, että tuoksusta pääsisi nauttimaan, mutta eivätköhän ne tuosta leviä, mistä lienevät ilmestyneet. Viiruhelpi on yksi suosikkiperennoistani ja sitä on lähes joka kukkapenkissä. En tosin alkuun tiennyt, että se olisi pitänyt istuttaa pohjattoman ruukun tms. kanssa, jottei leviäisi koko penkkiin, joten nyt aiheuttaa melkoisesti työtä. Valkoinen pikkusydänkin on nyt avannut ensimmäiset kukkansa, olen siirtänyt sitä kasvamaan erikseen, koska tahtoo jäädä vaaleanpunaisten siskojensa jalkoihin. Lemmikit ovat nyt parhaimmassa kukassa, myös valkokukkaista on ilmaantunut pieniä taimia sinne tänne. Alkuperäisessä paikassaan sitä ei enää taida ollakaan. Lemmikkihän on kaksivuotinen. Makedonianmänty on nyt myös täydessä kukassa, alppikärhön kasvualustana siis. Siitä on hankalaa saada kaunista kuvaa, kun mänty itsessään on niin synkkä, ettei tahdo amatöörikuvaajan taidot riittää ja kukkien värikin näyttää vääristyvän. Tätä näkyä kannatti kyllä muutama vuosi odottaakin. Sinivalkoinen puutarha voisi olla tosi hieno, vaikka tykkään kyllä vaaleanpunaisestakin kovasti. Meidän piha on melko riemunkirjava, varsinkin alku- ja loppukesästä, keskikesällä väriharmonia on ehkä vähän parempi. Viime vuosina olen lisännyt valkoisia perennoja. Upein sininen väri, mitä olen ikinä missään perennassa nähnyt on törmäkatkerolla. Minulla on niitä kaksi pientä tainta, kovin hyvin eivät ole lähteneet kasvuun, mutta kukat ovat niin upeat, että olisi liikaa vaadittu, jos vielä leviäisi helposti. Ihastuin kasviin Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa ja etsin taimia pitkään, kunnes bongasin niitä lähitaimistolta. Mutta olivat niin kalliita, etten raskinut niitä ostaa. Sittemmin päätin kuitenkin, että niitä on saatava, maksoi mitä maksoi ja silloin paikalla oli enää nimikyltti. Onneksi kysyin myyjältä, joka vei minut myymälän nurkan taakse katsomaan viimeisiä, jo parhaat päivänsä nähneitä taimia, joiden hinta oli 1 euro. Ja sieltä siis löytyi kaksi törmäkatkeroa meidän pihaamme. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
