Syyskranssi

Säästän aina vanhat tekemäni kranssipohjat ja uusiokäytän sekä rautalangat että itse kranssit. Tähän otin pohjaksi koivurisuista tehdyn vanhan pohjan, joka on varmaan ollut havukranssin pohjana. Rautalangat käyvät löysäksi, kun kranssipohja kuivuu, niin tässäkin ja ensin vähän kiristelin rautalankoja ja kiepauttelin ylimääräiset lenkille.

Omenat ovat koristeomenapuusta, joka kasvoi liian suureksi ja osui seinään ja kattoon. Istuttaessa en voinut kuvitellakaan, että koristeomena kasvaisi korkeammaksi kuin kaksikerroksinen talo. Ahtaassa ja varjoisassa paikassa kukat kehittyivät korkealle, näyttivät kyllä makkarin ikkunasta ihanille, mutta juuri muualle eivät sitten näkyneetkään. Ja omenia tuli useita ämpärillisiä, jotka pikku hiljaa putoilivat kulkuväylälle. Lisäksi lehtiin iski joku omituinen tauti ja teki niistä rumat, joten tänään puu vihdoin kaadettiin, ikää sillä oli 17 vuotta.
Homma oikeastaan lähti siitä, että mietin, mihin istutan alennusmyynnistä ostamani mongolianvaahteran, joka on ruukussa odottanut paikkaa, ihan varma en vielä ole, onko tämä se paikka, mutta todennäköisesti on.

Mutta takaisin kranssiin. Tämän teko oli niin helppoa, että työntelin omenaisia oksanpätkiä ja mustilanhortensian oksia risukranssiin, niitä ei tarvinnut edes sen kummemmin kiinnittää. Aikaa meni ehkä 10 minuuttia. Havukranssin jos olisin tehnyt, niin olisin kieputtanut oksat rautalangalla kranssiin. Sellainen tästäkin varmaan tulee sitten kun omenat menevät rumaksi. Pitäisi kyllä tehdä kransseja useammin, niiden teko on niin helppoa ja palkitsevaa ja lopputulos on aina erilainen.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *