Taas kaatui puu

Yhdessä vuorokaudessa jo paikoin paljas maa sai taas kunnon lumipeitteen ja puut kauniin, mutta painavan peitteen. Syyskuun myrskyissä kaatui yhden naapurin suuri koivu meidän pihaan ja eilen havahduin lounaspöydässä hirveään jyminään ja ihmettelin, miksi omenapuista putosivat yhtäkkiä lumet. No se jo pelättykin tapahtui, eli toisen naapurin puolilahosta valtavasta pajusta rojahti yksi runko meidän omenapuidemme väliin. Matkalle osuivat puutarhakalusteet, jotka saattoivat pelastaa omenapuun, hortensian ja alppiruusun, joita olisin surrut paljon enemmän. Ainakin päällisin puolin näyttää siltä, että katkenneet oksat omenapuussa ovat kuokkavieraan oksia. Toivottavasti naapuri kaataa nyt koko puun, tuskin ne muutkaan rungot kovin hyvässä kunnossa ovat ja seuraava isompi runko päätyy kaatuessaan toisen naapurin olohuoneeseen. Meidän pihaan tuo aukko toisi kovasti valoa. Saa nähdä, pitääkö koko väliaita leikata keväällä alas vai toipuvatko sitkeät angervot puun alta. Onnekkaita oltiin taas koko naapurusto, talot ovat tässä melko tiiviissä, eikä tämäkään kaatunut runko silti uhannut yhtään taloista, kop kop.

Tänään oli ensimmäinen aurinkoinen päivä naismuistiin ja lumisateen jälkeen päivä oli niin kirkas, että olisi tarvittu aurinkolaseja. Minäkin heräsin jo kuumeettomaan aamuun ja uskaltauduin ottamaan muutaman kuvan lumisesta maisemasta.