Tag: särkynytsydän

Koko pitkän talven odotan, että pääsisin ottamaan kuvia ja tallentamaan niitä tänne ja sitten kun kesä tulee, on niin kiire häärätä pihalla, ettei ehdi :). Kuvien siirto isommalle ruudulle tuntuu joka kerta samalta kuin ennen vanhaan filmirullan kehitys tai koulukuvien saanti. Jostain syystä sen viehätys ei katoa, vaikka kuvaan ja siirrän kuvia lähes päivittäin. Kirkkaalla kelillä […]

  Viime viikonlopun mennessä juhlatohinoissa päätin ottaa tämän perjantain ihan sananmukaisesti vapaapäiväksi. Ihan levoksi ei tämäkään päivä mennyt, ajelin nurmikon kotona ja vanhemmillani ja istuttelin vihdoin lehtikaalit. Meillä on niin järkysti hyttysiä, että meinasi pinna palaa, kun ei tahtonut tulla huitomiselta mitään. Kaaleille ei oikeastaan ollut enää tilaakaan, joten tökin niitä kukkapenkkien reunoihin ja ruukkuihin. […]

  Aamulla tehdessäni lähtöä töihin pihalla pomppi ruskea ja harmaa rusakko (löytyvät Instan tarinoista). Toivottavasti eivät kovin pahasti popsi kasvejani, joinakin talvina ovat syöneet jopa japaninmarjakuusia. Olen usein jättänyt niille leikattuja omenapuun oksia, mutta jostain syystä ne eivät ole koskaan kelvanneet, vaikka muuten kyllä parturoivat puista alimmat oksat. Ehkä siihen aikaan keväästä on jo sitten […]

Huono äiti -syndrooma iski toden teolla, kun pitkän ja inhan työpäivän (englanninkielinen projektiesittely jaiks) ja raskaan kotimatkan (helkutinmoinen vastatuuli) jälkeen käyskentelin onnellisena pihamaalla kukkia ihailemassa enkä ollut koko päivänä muistanut, että kuopuksella on illalla ysien juhla, kuvittelin pojan olevan normaaliin tapaan kavereilla. Rippipuku oli sovitettu ja nippa nappa sopivaksi edelleen todettu sillä huomautuksella, että inasen […]

  Pysäyttäkää aika, haluan nauttia omenankukista, särkyneestä sydämestä ja viimeisiä kippuroitaan aukovista kotkansiipisaniaisista aina! Pensasaidatkin ovat saaneet lehdet ja sulkevat mukavasti näkymät naapureihin ja tuntuu, että pihasta on tullut taas oma yksityinen pikkuruinen pala paratiisia. Joka viikonloppu ajattelen, että enää on pari pikku juttua ja sitten kaikki on valmista, mutta valmista ei tule koskaan. Tänään […]

Keräsin lapsena ahkerasti luonnonkukkia maljakkoon. Äitini muistelee usein, kuinka tullessani koiraa ulkoiluttamasta minulla oli aina uusi kimppu mukana. Koiranputki on mielestäni edelleen yksi kauneimpia kukkia, vaikka omasta pihasta sen pois kitkenkin. Jos olisi suurempi piha, antaisin sen kasvaa jossakin nurkassa, miten ihana tuo näky tähän aikaan olisikaan. Onneksi meillä on vastapäisessä naapurissa hoitamaton oja, josta […]

Hauskanniminen rentoakankaali on helposti leviävä tummalehtinen, siniviolettikukkainen maanpeiteperenna. Sillä olisi helppo peittää suuriakin alueita, mutta meillä sille ei riitä kovin paljon tilaa ja olenkin sitä jonkin verran joutunut kitkemään. Tässä seurana on violetti sammalleimu. Myrsky ei meillä onneksi tehnyt tuhojaan, suurin aiheutunut harmi on kuusenkävyt, joita on pitkin pihamaata (ja näköjään myös neulasia). Kompostiin niitä […]

Nyt on piha minun lempiväreissäni, puhtaanvalkoista, vaaleanpunaisen eri sävyjä ja keväänvihreää. Pyöreistä tulppaaninnupuista ei sitten pihan puolella tullutkaan kerrottuja, vaan ihanan hempeitä matalahkoja tavistulppaaneja. Sopivat ihanasti pikkusydämen ja kirjopikarililjan seuraan, joskin kirjopikarililja on siinä ja siinä, että onko liian matala pikkusydämen kaveriksi. Olen onnistunut yhdessä kohdassa istuttamaan tulppaanit liian lähelle viime kesänä kaverilta saamaani valkoista […]

  No nyt en enää malta himmailla näiden kaunokaisten kanssa. Eli vuorossa sipulikukista ruutukuvioinen kirjopikarililja. Yhtään valkoista ei näy vieläkään, eikä ole mitään havaintoa, mihin viime syksynä istutin uusia sipuleita. En olisi moista muistanutkaan, ellen olisi tänne kirjannut. Täytyy ruveta laittamaan vähän tarkempia huomioita. Ihmettelen myös edelleen, että minneköhän siirsin syysleimut, mutta ehkä ne jostain […]

  Löysin keväällä olkkarin ikkunan alta aivan paraatipaikalta nimikyltin ’leucojum’, mutta mitään ei näyttänyt kasvavan. En muistanut tällaista sipuliheräteostostakaan lainkaan, mutta viikolla löysin muiden kasvien joukosta pari kukkivaa tainta ja google kertoi suomenkieliseksi nimeksi lumipisara eli kevät- tai suvikello. Kauniita ovat, kukat pari kertaa suurempia kuin kielolla, joka myös aloittelee kukintaa. Viime vuonna lahjaksi saadut […]