Tärkeintä puutarhanhoidossa, osa 1

Pihaa perustettaessa tärkeintä on tehdä pohjatyöt hyvin. Tilata parasta mahdollista multaa riittävän paljon, perustaa rakenteet routimattomiksi, tasoittaa nurmikoksi kylvettävä alue kunnolla ja jättää riittävän suuret yhtenäiset alueet istutuksille. Tällä ohjeella pääsee jo pitkälle, koska näitä mokia on hankalaa ja kallista korjata. Ja puhun kokemuksesta, valitettavasti. Pihan ylläpidossa taas tärkeintä on rikkaruohojen kurissa pitäminen. Jos tietyt rikat pääsevät valloilleen, niiden hävittämiseen ei auta muu kuin kaivaa koko istutusalue ylös, nyppiä kaikki juuret pois tai tehdä massanvaihto. Ja se on työlästä, itkettävää ja kallista. Kannattaa siis mieluiten kitkeä vähän ja usein, tai vaikka aina sateiden jälkeen (aika usein siis :), jolloin kitkentä on helpointa ja ainakin meillä pukkaa vesiheinää ihan hirmuisesti. Myrkkyjä toivoisin kaikkien välttävän. Pihassa voi toki olla myös hoitamattomia alueita ja on kivaa ja luontoystävällistä, että onkin ja nämäkin voivat olla tosi kauniita. Monet luonnonkasvit ovat kauniita myös istutetuilla alueilla, mutta itse en kyllä tykkää, jos niissä kasvaa esim. vuohenputkea, ratamoa tai rönsyleinikkiä eikä piha mielestäni muutu cottagegardeniksi sillä, että antaa rikkakasvien rehottaa. On tietysti myös eri asia, puhutaanko mökkipihasta vai kaava-alueen pihasta ja makuja on monia. Itse ihailen hyvin hoidettuja pihoja, vaikka en itse pääsekään ihan sille tasolle, jolle haluaisin. Eläkepäivinä sitten 🙂

Ulkonäöllisesti tykkään, että pihassa toistetaan samoja kasveja eri paikoissa eikä värejä ja lajeja ole liikaa. Tämä on tietysti ihanteellista myös siksi, että kasvit leviävät ja niitä voi ja pitää jakaa, joten näin pääsee halvalla. Tätä voisi kutsua myös rahatermein riskin hajauttamiseksi, koska viime vuosien lumettomat talvet ovat näyttäneet, että sama kasvi voi paleltua toisessa paikassa mutta selvitä toisessa. Kasvit myös kukkivat eri aikaan erilaisissa olosuhteissa, joten kukinta-aika venyy yhdelläkin lajilla, kun sitä kasvaa erilaisissa valo- ja kosteusolosuhteissa. Kukinta-aikaa voi usein myös pidentää latvomalla osan kasveista, mutta kannattaa ekana vuonna kokeilla muutamalla taimella, että varmasti ehtivät kukkia (nimimerkillä latvomattomat dahliat kukassa ja latvotuissa ei edes nuppuja). Samaa kasvia kannattaa istuttaa samaankin paikkaan isompia määriä, jotta pihasta ei tule tilkkutäkkiä. Jos haluaa päästä halvalla ja lisätä taimia itse, tämä tarkoittaa väkisinkin sitä, että kasveja joutuu siirtelemään sitä mukaa, kun jakotaimet lisääntyvät. Suomen kesässä jakaminen ja siirtely onnistuu kyllä läpi kesän mainiosti, kun vähän väliä sataa ja ilma on viileä. Pihan hinnan voi kevyesti puolittaa, jos jaksaa kysellä jakotaimia kavereilta, sukulaisilta ja naapureilta sekä jakaa ja kylvää niitä itse. Itse sain juuri kaksi kuolanpionia ihan vieraasta pihasta Avoimet puutarhat -päivänä. Vaarana lahjataimissa ovat etenkin lehtokotilot. Älä ikinä tuo kotilottomaan pihaan kasveja kotilollisesta paikasta!!

Korkeuserot tekevät puutarhasta mielenkiintoisen. Jos tontti on tasainen, korkeuseroja saa helpoiten monenkorkuisilla kasveilla, mutta myös kohopenkeillä, muurialtailla ja suurilla kivillä. Liian suuria kasvustoja samaa kasvia (varsinkin matalia) kannattaa tasamaalla välttää, suuri vuorenkilpialue kalliorinteessä on upea, mutta tasamaalla ei näytä miltään. Lisäksi Suomessa pitää aina miettiä myös lehdetöntä aikaa, mikä tarkoittaa ikivihreitä kasveja kuten alppiruusuja ja havukasveja.

Toiset tykkäävät kokeilla erikoisia kasveja, minä olen todennut peruskasvitkin ihan riittävän haastaviksi ja lajeja löytyy niin valtavasti, että itselle outoja löytyy ihan niistä yleisimmistäkin, joten jätän suosiolla kokeilut muille. Lajien valinnassa pitää huomioida  kasvupaikkavaatimukset, korkeus, kukinta-aika ja -kesto, leviäminen sekä tietysti väri ja muoto. Myös tuennan tarve, kasvuunlähtönopeus, syysväri ja mahdollinen ränsistyminen kukinnan jälkeen ovat asioita, jotka olisi hyvä huomioida paikkaa ja vieruskasveja miettiessä. Liikaa leviäviä kasveja on paljon ja niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Esimerkiksi vuohenkellosta ei pääse millään eroon, kun sen kerran pihaansa päästää. Itse tykkään kovasti myös kukkimattomista kasveista, jotka muodostavatkin meidän pihan rungon: kuunliljat (kukkivathan nämäkin toki, mutta se ei ole pääasia), kotkansiipisaniainen ja viiruhelpi (tämä kuuluu niihin helposti leviäviin). Ajattelin näistä tehdä lähiaikoina oman jutun.

Kuvittelin tiivistäväni tähän lyhyen jutun omasta puutarhafilosofiastani, mutta näin pitkälle ei varmaan jaksanut kukaan lukea enkä päässyt moniin asioihin, kuten pintoihin, kiviin ja rakennelmiin vielä lainkaan. Mutta niistä ehkä toisella kertaa.

 

Kuvat:

1) Kurjenpolvet ovat kauniita ja helposti leviäviä ja niitä on tosi montaa eri sorttia. Ei leviä kuitenkaan riesaksi.

2) Kuunliljoja on alunperin ollut ehkä kymmenen ja nyt niitä on varmaan 100. Tämän kuvan lajikettakin on varmasti alunperin ollut 1 kpl, nyt sitä on kokonainen rivi ja vielä yksittäisiä taimia muuallakin.

3) Reunoilla olevat istutusalueet korotettu muurikivillä, oleskelupatio jää suojaan niiden väliin.

4) Edullisimmin perennojen hankinta hoituu lahjoituksina kavereilta. Toiseksi halvinta on ostaa muutaman euron siemenpussi, josta tulee kymmeniä tai satoja taimia. Olen tehnyt erillisen jutun helposti kylvettävistä monivuotisista kasveista (voin etsiä linkin tähän, jos joku kaipaa). Näihin voi lisätä ainakin tämän tähtiputken. Tänä kesänä kokeilen punahatun kasvatusta.

5) Monet kasvit kylväytyvät itsekseen ja näin hoitavat itse levittäytymisen ympäri pihaa. Niin myös kuvan akileija.