Tomaatteja

En vieläkään tiedä, miksi näitä siemenestä kasvattamiani tomaatteja sanotaan amppelitomaateiksi, kun ne kasvavat tanakasti suoraan taivasta kohti. Pääasia kuitenkin on, että jonkinlaista satoa on tulossa, vaikka kesäkelejä ei ole ollut nimeksikään. Tätä yhtä tomaattia olen kuljetellut sään mukaan avomaan, terassin ja olohuoneen väliä ja se onkin edellä muita, jotka ovat värjötelleet koko ajan parvekkeella. Taimi on kasvanut tosi pienessä ruukussa juuri tuosta roudailusta (ja laiskuudesta) johtuen. Tänään aloin ihmetellä, että mihin olen sen unohtanut, kun ei sitä löytynyt sisältä eikä ulkoa ja lopulta löysin tyhjän ruukun terassin vierestä ja tomaatti rötkötti terassin rappujen vieressä olevassa kesäkukkapurkissa kokonaisen juuripaakun kanssa ihan ehjänä raakileineen päivineen. Käsittämätön tuuri. Nostin sen sitten vihdoin suurempaan ruukkuun ja täytin kompostimullalla, kun säkkimultaa ei enää ollut. Kuva on reilun viikon takainen, raakileet ovat nyt peukalon kynnen kokoisia ja käsittääkseni jäävätkin kirsikkatomaatin kokoisiksi. Jos nyt näillä kaatosateilla ikinä kypsyvät…