Työleirillä

Vihreitä unelmia

Rakastan omakotitalossa asumista ja omaa pihaa, mutta helpommallakin voisi päästä. Tontti voisi olla vapaa puista, jolloin kattoa ja rännejä ei tarvisi puhdistaa kahta kertaa vuodessa, rännikaivoja kerran viikossa, pihaa haravoida kolmea viikkoa ja kiveyksiä puhdistaa alkukeväästä oksista, loppukeväästä siitepölystä, keskikesästä kukinnoista ja syksystä lehdistä. Talvella riittää, että tekee lumityöt. Tontilla ei tarvisi olla pihalampea, jonka kumipohja puhkeaa vähintään kerran vuodessa joko jäänmurtajaa leikkivän kummipojan toimesta tai jonkun muun salaperäisen terävän aseen tökkäämänä. Myöskään komposti ja kompostori eivät ole pakollisia, jolloin niiden käynnistelyyn, möyhimiseen, täyttämiseen, tyhjentämiseen, kaulimiseen ja kääntämiseen ei tarvitsisi käyttää viikkoa joka kevät ja syksy. Omenapuut voisi myös suosiolla kaataa tai jättää istuttamatta. Näin säästyttäisiin suojaamiselta, leikkaamiselta, runkojen harjaamiselta, raakileiden harventamiselta, maitoruiskutuksilta, tautisten omenien keruulta ja hävittämiseltä ja syksyn loputtomalta soserumbalta. Kasvimaa, mansikkamaa, marjapensaat ja vattupuskat, njet! Nurmikon voisi korvata vaikka sammaleella, jolloin voisi unohtaa kalkituksen, lannoituksen, ilmaamisen, paikkakylvöt ja jokaviikkoisen leikkaamisen ja haravoinnin. Kukkapenkit vaativat jos jonkinlaista kuopsutusta, suojaamista, kastelua, tukemista, uutta multaa ja kanttamista rikkaruohojen kitkemisestä puhumattakaan, joten niistäkin kannattaa suosiolla luopua. Pensasaitojen leikkuu on ihan mahdoton homma ja risujen hakettaminen tuplaa urakan. Ja kun kovalla vaivalla on saanut kaiken kovasti kasvamaan, niin sitten onkin jo niin ahdasta, että pensaita pitää leikata alas, puita kaataa ja kukkapenkkejä laajentaa. Keväisin kuurataan ensin talven töhnät terasseilta ja parvekkeilta ja viikon nautiskelun jälkeen uusitaan homma lepän kukinnan jälkeen, sitten koivun kukinnan jälkeen ja kerran vielä kuusen kukinnan jälkeen. Ja sama homma ikkunoiden kanssa. Ja terassi- ja parvekelasien. Sitten varastoidaan jänissuojat ja lumikolat ja kaivetaan esille ulkokalusteet (jotka tietenkin pitää öljytä), puutarhatarvikkeet ja trampoliini. Ja kootaan jälkimmäinen pihan kaunistukseksi käyttäjälauman pomppiessa kärsimättömänä tasajalkaa vieressä. Ja tammikuun pimeydessä on tietysti talo jo ripoteltu täyteen purkkeja ja purnukoita, joista kurkistelee jos jonkinmoista honteloa ja kalpeaa tainta, joita sitten kastellaan ja koulitaan ja ulkoilutetaan koko kevät ja käydään lopuksi ostamassa kunnolliset taimet puutarhamyymälästä ja vannotaan, ettei koskaan enää. Paitsi ensi tammikuussa.

Uuh. Viikonloppu kului joutuisasti näissä merkeissä, eli haravoiden, kiveyksiä harjaten ja kompostia kääntäen. Auto tuli pestyä sisältä ja ulkoa, kesärenkaat vaihdettua ja autotallin lattiasta kaavittua sentin kurakerros. Tähän kaikkeen kun yhdistää loppusuoralla olevan työprojektin ja jalkapalloturnauksen ja vanhempainyhdistyksen kevättempauksen järjestelyt, niin pikkuisen tuntuu olevan kevätstressiä havaittavissa.

Ja silti kylvin tänään tähkälaventelia ja keijunmekkoa ja hoivailin pelargonipistokkaita, jotka sitten viime tarinan ovat määrältään kolminkertaistuneet. Ja miten ihana tuoksu tuli saippuakukkapenkkiä haravoidessa ja ulkona kuivuneista pyykeistä. Ja kukkapenkissä kukkivat ensimmäiset krookukset ja ihan kohta skillat ja sinivuokot. Vaikka kevät on omakotitalossa työlästä aikaa, niin vuoden paras aika on silti ehdottomasti ihan nurkan takana!

 

 

Kommentoi