Unelmista totta

Tilasin keväällä kasvihuoneen ihan ex tempore Hullujen päivien iltatärpeistä, mitä mies vielä pitkään kovasti kiitteli (lol). Niinpä en ollut kasvattanut ainuttakaan tainta sinne istutettavaksi ja marssin siis lähitaimistoon taimikaupoille, kun vihdoin näytti siltä, että hallanvaaraa ei enää ole ja olin juuri sopivasti saanut suuria mustia altakasteluruukkuja niin monta kuin jaksoin roudata. Olin tuolloin jo niin myöhässä, että jäljellä oli vain yksittäisiä kasveja, jotka eivät olleet muille kelvanneet. Ne olivat jo ehtineet venähtääkin aika hujopeiksi ja runkotomaattikin haarautua. MINÄ siis olen kyllä poistanut varkaat kaikkien taiteen sääntöjen mukaan 🙂 Keltaisen runkotomaatin seuraksi löytyi musta pensastomaatti, jonka latva on jo katkaistu, kun kasvoi kattoon. Musta on kyllä, mutta ei vaikuta kyllä pensastomaatilta. Kolmas taimi on sitten keltainen pensastomaatti ja se on ihan tyytynyt osaansa muiden varjossa. Surkea kesä ei tomaatinkasvattajaa helli, mutta nyt vihdoin on ensimmäinen syöty. Kuljeskelin esikoinen kädessä pitkin pihamaata ja silittelin lämmintä kaunokaista niin, etten melkein raaskinut edes maistaa. Kypsä oli ja miedon makuinen ja oih, niin kaunis! Kilohintaa ei kyllä kannata kaupan tomskuihin verrata, mutta kyllä unelmiin kannattaa sijoittaa!