Upea Pietari ja kotiinpaluu
Kävimme Pietarissa futismatkalla, joka yllätti monella tapaa. Kaupunki oli paljon kauniimpi kuin kuvittelimme, toinen toistaan upeampia rakennuksia, mahtava Neva ja lukuisat kanavat. Kulttuuria olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta kun keli oli varsinkin ainoana kokonaisena kaupunkipäivänä mitä ihanin, päädyimme tällä kertaa jättämään museot väliin ja kirkkojakin ihailimme vain ulkoapäin. Nevan englanniksi opastettu jokiristeily oli aivan mahtava, historia ja kauneimmat rakennukset ihanassa auringonpaisteessa hyväntuulisten argentiinalaisfanien kanssa puolessatoista tunnissa. Argentiinalaisfaneja oli kaupungissa aivan valtavasti ja joka kerta toisiaan kohdatessaan alkoi kannustuslaulu. Saimme kaupungista varmasti turhankin hyvän kuvan, kun kaupunki oli täynnä saman intohimon jakavia ulkomaalaisia, jotka kaveerasivat välittömästi myös muunmaalaisten fanien kanssa, itse venäläiset kun eivät kaikkein välittömimpiä ja aurinkoisimpia ihmisiä ole. Kaupunki oli varmaan myös siivottu laitapuolen kulkijoista, kerjäläisistä ja kulkukoirista, koska niitä ei ollut lainkaan. Junamatka Lahdesta oli nopea ja mukava, rajamuodollisuudet hoidettiin junassa lennosta ja Nigeria-Argentiina -peli oli tietysti upea kokemus, joka ei hevin unohdu. Mutta Pietariin pitää kyllä päästä joskus paremmalla ajalla uudestaan. Kameraa ei ollut mukana, Insta Storiesissa on tämän päivän vielä näytillä kännykkäräpsäyksiä.
Kotiinpaluu oli myös ihana, ryntäsin tekemään pihakiertoksen jo ennen sisälle menoa. Kaikki pionit olivat puhjenneet kukkaan ja vihannekset ja kesäkukat olivat hengissä, vaikkei niitä oltu kasteltu muutamaan päivään ja ainakin tänään oli hellepäivä. Pieni reissaaminen on ihanaa jo siksi, että saa kokea kotiinpaluun. Meillä taitaa olla viittä eri pionilajia, kasveja on 9, joista yksi ei tänä vuonna kuki. Lisäksi viime vuoden avoimet puutarhat -vierailulta sain pari siementainta, jotka eivät vielä kuki ja joiden lajikkeenkin jo unohdin. Tillipioni on vielä haaveissa joskus hankkia. Ihmeen hyvin nämä kestivät kuivuuden, rankkasateen ja melkoisen myrskytuulen, yhtään kukkaa ei katkennut, vaikken jaksanut kaikkia edes kunnolla tukea. Tosin nuo vaaleanpunaiset kerrotut eivät tuolloin vielä kukkineet.
