Uusia kukkia siemenistä
Olen taas toiveikkaasti kerännyt ja kylvänyt siemeniä. Yleensä kylvän ne suoraan kukkapenkkiin enkä muista asiaa keväällä penkkejä siivotessa ja uutta multaa lisätessä. Joskus olen kylvänyt purkkeihin ja kuvitellut muistavani, mitä niissä on, mutten kuitenkaan muistanut ja lisäksi niihin on kasvanut kaikennäköistä rikkaruohoa ja usein myös koivun taimia. Nyt ajattelin skarpata ja tein seuraavasti:
- laitoin purkkeihin alle puutarhamultaa ja päälle kylvömultaa
- kastelin purkit etukäteen, jotta siemenet eivät huuhtoudu veden mukana yhteen nurkkaan tai pienet katoa multaan
- kylvin siemenet
- tein varrastikuista ja maalarinteipistä nimilaput (koska oikeat nimilaput olivat kadoksissa)
- laitoin ruukut kasvihuoneeseen, jotta niihin ei lennä muita siemeniä
Olin oikein tyytyväinen itseeni, että kerrankin olin näin järjestelmällinen. Multiin pääsi tillipionin, unikon ja punapäivänkakkaran siemeniä. Aiemmin kylvin jo vähemmän järjestelmällisesti kylmänkukan ja kirjopikarililjan siemeniä, pitää viedä ne samaan paikkaan ja nimikoida, kun vielä muistan sisällön. Talveksi ajattelin laittaa purkit jonnekin puskan juurelle ja peitellä lehdillä. Ja keväällä toivottavasti on sitten liuta pikkutaimia istutettavana.
Tänäkin keväänä löysin purkkeja havupuiden juurelta, mutten vieläkään tiedä, mitä niissä oli. Taimissa on pikkuruinen sipuli, joten ne ovat varmaan joko värililjan tai varjoliljan itusilmuja. Ne ovat kesän kasvaneet tontin nurkan ”varikkoalueella”, multapussien ja kottikärryjen viereen tekaisemallani istutusalueella amaryllisten ja hyasinttien seurassa. Jos tietäisin, kumpia ovat, niin nyt istuttaisin ne lopulliseen paikkaan, mutta kun toinen kaipaa aurinkoa ja toinen varjoa, niin taidan joutua odottelemaan ensi vuoteen.
Loppukesä on jo vääjämättömästi käsillä. Sen huomaa paitsi pimenevistä illoista, myös syys-alkuisten kukkien kukinnasta. Syysleimu ja syysasterit kukkivat jaloangervojen kavereina ja pensashortensiat alkavat myös virittäytyä kukkaan. Alkaa olla myös syyslannoituksen aika. Itse jätän sen yleensä väliin, koska olen aina auttamattomasti myöhässä, minusta sen pitäisi olla nimeltään loppukesän lannoitus, sillä kun lehdet alkavat kellastua, on jo myöhäistä, silloin kasvit eivät enää ota ravinteita vastaan.
