Valtteri kävi kylässä

Valtteri-myrskyn jäljiltä  muurialtaat ja kasvatuslaatikot ovat kadonneet, puiden ja pensaiden oksat yhtyneet maahan ja näky uskomattoman kaunis. Naapurustossa kollektiivinen kolausoperaatio, aamuvirkuimmat lopettelivat kun me mattimyöhäiset vasta ihastelimme maisemaa ja putsailimme lintulautoja. Sunnuntaipuuhana siis ensin omat lumityöt ja sitten lapsuudenkodin. Isälläni pihatien mitta on kolminkertainen, me olemme olleet tyytyväisiä siihen, että tie on pohjoisen puolella ja talo asemoitu samalle puolelle tonttia, joten kulkuväylä vie mahdollisimman vähän tilaa pihasta ja lumityöt ovat maltilliset. Sitäkin kannattaa vähän miettiä, kun omakotitonttia etsiskelee. Olopiha talon takana on muutenkin mielestäni mukavampi, ei tarvita välttämättä peittävää aitaa eivätkä satunnaiset ovellapiipahtelijat häiritse.

Jos jo välillä oli vähän kevät ja puutarhatyöt mielessä, niin tätä maisemaa katsellessa ne tuntuvat taas kovin kaukaisilta. Mutta vastahan tässä tammikuu on lopuillaan ja talvi parhaimmillaan, joten nautitaan siitä nyt täysin siemauksin, kun se on vielä näin kiva, lunta ja maltillisesti pakkasta, mikäs sen mukavampaa.