You’ll never walk alone (futismatka Britteihin)

Mies täytti kesällä pyöreitä ja halusi toteuttaa suuren unelmansa futismatkasta suosikkijoukkueensa kotistadionille Liverpooliin. Niinpä seurasimme lauantaina mahtavaa Liverpool – West Bromwich -peliä paikan päällä. Keli oli täydellinen, tupa täynnä ja tunnelma katossa, kun kotijoukkue voitti 4-1 ja Suarez teki hattutempun. Söimme stadionin hospitality loungessa ennen peliä viiden ruokalajin lounaan, jolla viihdytti imitoija ja entinen pelaaja. Väliajalla maisteltiin juustoja ja pelin jälkeen vielä voileipiä ja leivoksia. Pelireissu päättyi yllättäen stadionin evakuointiin, kun palohälyttimet laukesivat. Onneksi tapahtui vasta pelin jälkeen. Matkasimme käsimatkatavaroin, joten kovin paljon ostoksia ei voitu tehdä, mutta yllättävän paljon pääosin fanikamaa mukaan tarttui.

Muina päivinä kiertelimme kaupunkia ja museoita, istuimme pubeissa syömässä ja juomassa ja katsomassa lisää jalkapalloa. On kyllä ihan luksusta päästä välillä matkaan ilman lapsia.

Laitan tänään kuvia kaupungista ja tuliaiskuvia myöhemmin. Kuviin on tietysti valikoituneet kauneimmat paikat, joten totuuden nimissä on todettava, että kaupunki kokonaisuudessaan ei ole ihan näin hieno. Stadionin ympäristö oli paikoin melkein slummia, kymmenittäin hylättyjä asuntoja.

Albert Dock

Beatles-museo

Fish and chips oli pakko syödä heti ensimmäisenä

Hotelli oli hieno, mutta ei sentään myöhemmän kuvan Hilton. Junior sviitissä oli neliöitä varmaan 60, mutta ainoa lämmityslaite taisi olla pyyheteline :) Olkkarin yksinkertaisten ikkunoiden välissä oli parin millin rako, jonka yöksi tukimme sohvatyynyillä. Onneksi muhkeassa sängyssä oli aivan valtaisa paksu täkki ja keli oli vielä melko lämmin. Ehdimme juuri pahimman myrskyn alta kotiin, sunnuntaina alkoi jo olla vaikeuksia kulkea satamassa. Manchester-Helsinki -lennolla oli niin kova myötätuuli, että saavuimme perille 20 minuuttia etuajassa.

Päästessäme 60-metrisen maailmanpyörän korkeimpaan kohtaan, tuli ukkoskuuro ja pyörä pysähtyi moneksi minuutiksi ottamaan ihmisiä kyytiin. Salamat välähtelivät ja kori keinui tuulessa, kokemus oli ikimuistoinen, mutta ei välttämättä maailman mukavin. 

 Anfield

When you walk through the storm
Hold your head up high
And don’t be afraid of the dark
At the end of the storm
There’s a golden sky
And the sweet silver song of the lark

Walk on, through the wind
Walk on, through the rain
Though your dreams be tossed and blown
Walk on, walk on, with hope in your heart
And you’ll never walk alone
You’ll never walk alone

Walk on, walk on, with hope in your heart
And you’ll never walk alone
You’ll never walk alone