Heihei hetkeksi: Blogi jää tauolle

Kuten ehkä kaikki tätä blogia lukeneet ovat varmasti huomanneet, mun bloggailu on ollut hieman khrm. huolimatonta viimeaikoina. Syynä on ollut muutto ja remppa uusien työkuvioiden perässä Mansesta espoolaislähiön rauhaan (Arvatkaa vaan, kuinka paljon Kuben Lähiö, lähiö on raikannut kun oon vedellyt telalla maalia seiniin).

Syynä blogin tauolle jäämiseen ei kuitenkaan ole kiinnostuksen puute vaan ystävämme Valvira ja alkoholilainsäädäntö. Tää misu nappasi nimittäin vuoden pestin viina- & viinibisneksen sekatyöläisenä ja vaikken ikinä työnantajani tuotteista blogiini kirjoittaisikaan, alkoholialan kaupallisen tahon edustajana minun on pidättäydyttävä alkoholin menekin edistämisestä minkäänlaisin toimenpitein omissa sosiaalisen median kanavissa. Eli bloggaaminen jää, mutta mikäli jollain on viinillisiä kysymyksiä tai haluat apua esim. tastingin pitämiseen himassa, viinilla@gmail.comin kautta voi aina laittaa viestiä. 

Viiniharrastus ja viinbloggaaminen ovat olleet ihan parasta, oon tavannut ihan huippuhuikeita tyyppejä ja päässyt aivan övereihin mestoihin ja saanut maistaa aivan ihania viinejä. Aloittaessani en oikein tajunnut kuinka vähän tiesin viineistä, nyt WSET 3:sen suoritettuani ymmärrän, kuinka paljon viineissä riittää opittavaa, eli kuinka paljon tässä harrastuksessa voi vielä oikeastaan kehittyäkin.

Kiitos kaikille ihanille tämän blogin lukijoille, palataan kuvioihin syyskuussa 2016. Nauttikaa viinistä ja lukekaa paljon viiniblogeja

Viinihuuruisin pusuin,

 

Heta

tyo-ja-raha tyo ruoka-ja-juoma

Vaaleanpunainen haiku

roseee namnamnam.jpg

roseejee.jpg

syokaa kanaa.jpg

Rosée-viini. AH!
Oot onni. Ei tää syksy
meitä erota.

Kun olin 11, mun perhe asui Malesiassa ja Malacca International Schoolin Form 1 opiskelijoilla lukujärjestykseen kuului yhtenä aineena runous (tietty accountingin ja commercen lisäksi, siellä me beibit veivattiin tiliristikoita Mr. Browningin johdolla). Sain runoudesta A:n ja olin aika hyvä haikuissa. 

En ehkä enää, mutta jos joku viini ansaitsee runoja, se on roseet. R A K A S T A N roseeviinejä. Niitä ei-niin-vakavastiotettaviakin ja niitäkin, missä on sokeria. 

Deniz Löktasmanbunilla varustettu NoMad Cellarsin viinichef ja mieltsin hyvä tyyppi järkkäsi tovi sitten roséee-illan, johon Mr. Löktas oli kokkaillut huippuhyviä safkoja ja valkannut kellaria pyörittävän Petterin kanssa roseeviinit. NoMadia FB:ssä seuraamalla saatat muuten bongata itsekin seuraavan viini-iltaman, suosittelen lämpimästi kaikille viiniharrastuksen asteeseen katsomatta. Barton & Guestier 9,99 € taisi olla mun illan Alkon valikoimasta löytyvä suosikki. Alkumaljana tarjoiltu jääkylmä Mateus Rose 7,99 € maistui myös oikein hyvältä kuuman päivän iltana. 

Himassa, rempan keskellä autuutta on ollut grillisafka ja se, että viinilasit ovat löytäneet paikkansa kaapista. Lahjuksena saatu Tommasin Chiaretto Rosé 9,99 € oli todella maistuvaa (kirsikkaa, vadelmaa, mineraalia, yrttejä namnamnam) ja dokabiiliä kamaa, ainakin jättimäisiin burgundilaseihin kaadettuna. Ei ehkä oikeoppinen lasi, mutta arvatkaa maistuuko kaikki niin paljon dekadentimmalta suuresta maljasta?

Tänä syksynä pistän sormet ristiin, että iskä ja Ville saavat kyyhkyt kiikkiin, sillä Ateljee Finnessä maistamani roseeviinin ja kyyhkyterriinin yhdistelmä oli niin taivaallisen hyvää, että sitä on pakko saada tehtyä myös himassa.

Vaaleanpunaisten viinilasien läpi maailma on kauniimpi paikka, ja kesä liian lyhyt aika roseen juomiseen.

 

koti ruoka-ja-juoma