Spritz

Olen kevätmasentuja. Kesä antaa odottaa itseään vielä kuukausia, ulkona on kirkuvan kylmä, valoa ei ole juuri nimeksikään ja harmaus kestää vielä niin sairaan pitkään. Eilinen meni aika pitkälti matalapaineaalloilla seilatessa, mutta ilta kääntyi hulluun nousuun, kun kotona odotti spritzejä! 

Maailman parhaita aperitiiveja, Aperol spritzereitä tuli juotua ekan kerran Venetsiassa melkein pari vuotta sitten, kun mäyrisbeibin kanssaomistaja oli vaihdossa Venetossa. Aperol on vähänniinkun beibiversio Camparista, katkeraa, mutta makeaa ja sisältää vain 11% alkoholia. 

Spritzien kanssa syötiin slidereita ja käytiin vielä katsomassa Django Unchained. Juonen sijasta keskityin hieman liikaa kontekstiin – raakuudet ja julmuus aiheutti sen sorttista heikotusta ja vatsanväänteitä, että pakenin leffateatterista kesken leffan. Herkkis mikä herkkis..

Eilisistä spritzeistä jäi vielä tilkka pehmoista suosikkiturvaskumppaa, Bernard-Massardia, 13,59 €, joka maistui aika hiton lohdulliselta kelvottoman näköisen omeletin ja sietämättömän näköisen maiseman seurassa. Ihanaa lauantaita!