Ajatuksia Fine Diningista
Somm: ”Tiedättehän, että tilaamanne pullo on magnum?”
Käävät: ”Joo kyllä me tiedettiin. Kaada nyt vaan”
Illan ensimmäinen annos. Maissikuori salaatilla ja tuubista pursotettavalla oliiviöljyvoilla. Ei ikävä kyllä maistunut oikein miltään.
Carbonara nest. Ei jatkoon.
Nuudelit tuubissa!
Savuavasta kulhosta nousi jumalainen sorbetti.
Illan viinivalinnat olivat oikein maukkaita, mutta ei-viinimaiden sommeliereilla ei ole kyllä mitään hävettävää eteläeurooppalaisille vastineilleen. Oikealla se kuuluisa sorbet, joka tosin näytti illallisseuran mukaan joltain veriseltä sisäelimeltä. Olin ehkä vähän samaa mieltä.
”Joo muhun ei kyllä mahdu enää yhtään mitään suklaata…”
”Häh? Mulla kyllä menee. Tai sitten se on tää 12e haalarikolttu mikä joustaa…”
—
10 min myöhemmin pöydästä noustessa
”Mitä helvettiääääääähhh! Miksi mä söin sitä suklaata? Miksi!? Miksi!? Mähän räjähdän!”
Poikaystävä oli käymässä viikonloppuna, ja olin jo pitkään hinkunut maistamaan espanjalaista fine diningia, joten varasin meille perjantaiksi pöydän kahden miseliinin La Terraza del Casino de Madrid –ravintolaan, jonka pääkokkina huseeraa El Bullistakin tuttu Ferran Adria.
Kaikki annokset, tai pikemminkin suupalat, olivat jostain aivan toisista luovuuden sfääreistä kimmonneita. Valkosuklaalla päällystettyä hanhenmaksaa, mustekalasilpusta tehty riisivanukaspurkkissa tarjoiltu”risotto”, räjähdyspisteeseen haudutetut pavut ja marmoroidut petit foursit kyllä onnistuivat vakuuttamaan syöjät keittiöhenkilökunnan teknisistä taidoista. Mutta jos parmesaanihyytelöstä tehty ”muna” ja pekonista ja kermasta tehty jäätelö limaisten nuudeleiden päällä maistuu räältä eikä lupauksista huolimatta carbonaralta, eikö piperryksessä ole menty jo vähän liian pitkälle?
Aiheesta on käyty toki ennenkin keskustelua, mutta 21 erilaisen suupalan/annoksen syömisestä ei välttämättä tullut myöskään mikään maailman paras olo. Järkyttävä määrä kylmää rasvaa, suolaa ja erilaisia otuksia ankeriaista porsaisiin sekä liuta erilaisia viinejä ei tainnut olla elimistölle se helpoin ateria sulatettavavaksi. Olo oli viellä lauantaina täysi, turvonnut ja janoinen.
Ja vaikka kuinka rakastan valittamista, niin kokemuksesta ei sinällään jäänyt pettynyttä oloa. Sain paljon uusia ideoita omaan keittiöön, sillä avocado-silli-tomaatti –leipäset olivat jumalaisia, luumu-karpalosorbetti inkivääriliemessä aivan hillittömän hyvää ja vuohenjuustovaahto juustokakkupohjalla tuli kaavittua lautaselta oikein huolellisesti. Ja nyt ainakin tiedän, ettei hetkeen ole kiirettä kymmenen ruokalajin illalliselle, vaan pari hyvää annosta oikeaa ruokaa riittää oikein hyvin.