DO? IGP? DOCG? – Mitä ovat laatuluokitukset?
Viinipullojen kyljissä näkyy usein kirjainyhdistelmiä, kuten AOC, IGP, IGT, DOC, DOCG.
Kirjainyhdistelmät ovat merkintöjä viinien laatuluokituksesta. Laatuluokitukset ovat säännöstöjä, joilla pyritään takaamaan tietyltä alueelta tulevan viinin laatu kuluttajalle. Euroopassa laatuluokitukset jakautuvat kahtia: Quality wines produced in specified regions ja Protected Geographical Indication.
QWPSR-luokkaan kuuluvat esimerkiksi ransklainen Apellation Controllee, italialainen DOC ja espanjalainen DO. Italiassa ja Espanjassa on lisäksi kaikista laadukkaimmat alueet eroteltu DOCG ja DOCa –merkinnöillä, jotka tarkoittavat kontrolloitua ja taattua alkuperää. Ne ovat siis parempia. Ranskassa laatueroja on pyritty tekemään Grand Cru ja Premier Cru –tarhaluokituksilla. Espanjassa ja Italiassa alueisiin lisätyt lisänimikkeet, kuten Riserva tai Reserva kertovat viinin kypsytyksestä.
Apellaatiot menevät usein päällekkäin. Tein pienen esimerkin. Omassa apellaatiosysteemissäni saa viljellä vain Kangasmaaner-rypälettä. Leikkipuistonkulman viinitarha on paras tarha ja Sorsarinne ja Tammelan puistokatu toisiksi parhaita tarhoja. Näiltä tarhoilta tulevissa viineissä rypäleet tulee poimia käsin ja niiden tulee sisältää vähintään 13% alkoholia. Sorsapuiston ja Saukonpuisto AC:n tarhoilla viini tulee edelleen poimia käsin, mutta sen täytyy sisältää luonnostaan 12 % alkoholia. Tammela AC:ssa rypäleet voi poimia koneellisesti ja minimivaatimusta alkoholin määrän suhteen ei ole. Kelpaa, kunhan rypäleet ovat Kangasmaaner-lajiketta.
Mikäli joku haluaa tehdä sekoituksen Leikkipuistonkulman ja jonkin muun Sorsapuiston alueen viineistä, viinin luokitus on Sorsapuisto AC, kunhan siinä on 12 % alkoholia ja Kangasmaaner-rypäleet on poimittu käsin. Jos taas käy niin, että sorsarinne Premier Crussa ei oletarpeeksi alkoholia, on se downgreidattava Sorsapuisto AC:ksi, tai vielä ”alemmas” Tammela AC:ksi.
Jos joku haluaisi viljellä Gewürztramauro –rypälettä Tammelan AC:ssa, siitä tehty viini ei voisi olla Tammela AC:tä. Tällöin Protected Geographical Indication astuvat kehiin. PGI luokituksen tarkoituksena on osoittaa, että viini on laadukas ja tulee tietyltä maantieteelliseltä alueelta ja usein siinä se. Eli huomattavasti kevyempi byrokratia, toisaalta alempi laatuluokitus.
Laatuluokitukset antavat usein hyvää osviittaa viinin laadusta, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Monet tuottajat haluavat tehdä viinejä omalla tyylillään ja valitsevat siksi PGI –luokituksen tiukkojen DOC/DOCG/DO/DOCa/AC –luokitusten sijaan.