I L S O A V E
Toukokuussa olin superonnekas ja pääsin pressivisiitille Venetoon tsekkailemaan Soaven meininkejä. 91-syntyneenä en tietenkään ole elänyt Soave Bolla –aikaa. Soave siis sinkosi maailmanmaineeseen 70-80 –luvuilla ja se oli ”kultakaudellaan” maailman suosituinta italialaista valkkaria.
Massiiviseksi paisunut halpatuotanto teki sen minkä missä tahansa viinialueella, eli alueen viinien maine laski, enkä ole ihan varma, onko Soave vieläkään päässyt ”traumasta” yli.
Eniveis, Soave on Venetossa pikkuisen uinuvan Soaven kaupungin ympärillä oleva viininviljelyalue, jossa tehdään viiniä pääosin Garganega-rypäleestä. Soaveen saa lisätä myös Trebbianoa ja Chardonnayta, mutta maistamistani viineistä Chardoa sisältävät olivat lähes poikkeuksetta vähemmän mielenkiintoisia kuin Garganegasta valmistetut sisarensa.
Soavesta ei tule vain yhdenlaista viiniä, sillä alueella on paljon erilaisia maaperiä, joista mielenkiintoisimpia on vanhojen tulivuorten rinteet, joissa maa on mustaa, mineraalipitoista ja se läpäisee hyvin vettä.
En ole oikein saanut otetta italialaisista valkkareista muutamia helmiä lukuun ottamatta, mutta soaveen tykästyin kyllä isosti. Hyvä hapokkuus, kypsien sitruunoiden, yrttien, suolan, aprikoosien ja mantelien aromit iskivät lujaa. Parhaat viinit olivat mahtava yhdistelmä kuivaa ja hedelmäistä, runsasta ja kevyttä. Hyvien happojen ansiosta vinhot maistuvat loistosti safkan kanssa, ja voisin kuvitella sippailevani soavea sardellipizzan, sipejen tai lähes minkä tahansa risoton kanssa. Ehkä kanttareliristoton kanssa näin syksyn kynnyksellä.
Lisäksi Soavessa oli ihan huippukaunista ja reissun paras hetki oli Le Battistelle –viini talon, tai pikemminkin viiniautotallin viinitarhoilla vierailu. Sydämellinen Christina vei meidät tsekkailemaan viinitarhojaan, jossa hän testaili yli satavuotiaista köynöksistä nipsittyjen versojen kasvattamista viinitarhaksi. Sateisen viinitarhakierroksen jälkeen saimme lasilliset Soavea ja ihan överiherkullista Vin Santoa Christinan äidin tekemän sopressa –makkaran kera.
Unohtumaton oli myös paikalliset hernefestarit keskelle peltoa pygätyssä teltassa, jossa parhaat hernebisneksen edistäjät palkittiin isoin pokaalein ja puhein ja tarjolla oli 7 ruokalajin menu herneistä. ”In Italy, the food is good”, kuten brittibloggaaja sanoi. Oli muuten ihan h*lvetin hyviä herneitä, näin kauniisti sanottuna.
Sain maahantuojilta testiin Tommasin ja Zenaton Soavet, ja sain vihdoin aikaiseksi maistaa, miltä kotimaan valikoima Soavesta maistuu.
Molemmat DOC Soave Classico (eli alkuperäiseltä alueelta) vuodelta 2013, joka oli oikein hyvä vuosi Soavessa. Molemmat viinit toimivat kuin aikakone: manteli, kypsä sitruksisuus ja kielelle jäävä karhe mausteisuus veivät takaisin hyytävän kylmiin tasting roomeihin Soaveen.
Zenaton Soavessa yhdistyi kivasti kypsä sitruuna, yrttisyys, hento mantelisuus, greippi ja maussa kevyt mausteisuus. Tommasin Soave taas oli hiukan kypsempää, ananaksista ja yrttistä, karvasmantelista kerhoa edustava valkkari. Tykkäsin molemmista, oikein monipuolisia viinejä. Ehkä enemmän pidin Tommasin tulkinnasta, joka harmikseni on poislistautunut Alkon tilausvalikoimasta. Kympin hintaan Zenaton Soave Classico tarjoaa kuitenkin todella hyvää vastinetta rahalle, ja on tunnistettava soave.
