Sain Pauligin tyypeiltä vähän aikaa sitten kyselyn, kiinnostaisiko minua maistaa Presidentin uutta vuosikertakahvia. Sanoin tietty kyllä, koska ihmisen sietokyky palaneenmakuiselle opiskelijaruokalakahville on rajallinen (ja osittain siksi, että faijaani tekee aina suuren vaikutuksen, kun kerron saaneeni jotain ilmaiseksi).

Tämän vuoden vuosikertakahvi maistui tällaiselle vaaleapaahtoisen  sumpin ystävälle.  Kevyt ja marjaisen raikas kahvi meni jopa mustana, mikä on suuri saavutus lattemuijalle. Aloin myös vähän miettimään, millainen avec sopisi pressan pariksi, koska Kangasmaan blogissa pienet hömpsyt ovat aina paikallaan.

Avec ei ole muuten mikään kansainvälinen termi viina tai likööritilkkaselle. Suomessa viinanjuontia on vain pidetty niin paheellisena touhuna, että viaton digestiivi, tai ihan suomalaisittain ruokaryyppy, on pitänyt nimetä uudelleen. 

Raikkaan hapokkuuden ja keväisen meiningin vuoksi kaikki ruskeat alkoholit tuntuivat liian tunkkaisilta vaihtoehdoilta kahville. Haistelin ja maistelin muutamaa eri viinaa, kunnes tajusin, että vanha kunnon Cointreau sopii tämän kahvin kylkeen kuin nakutettu. Kylmä, appelsiinin ja pomeranssin kuorista ja perusalkoholista valmistettu makea likööri ja musta kuuma kahvi sopivat tosi kivasti yhteen, jättäen raikkaan jälkimaun.

Kokeilin kahvin kanssa myös giniä, mikä ei ollut lainkaan hassumpi yhdistelmä. Cointreau veti silti voiton ja maistui hyvältä myös kahvin sekaan hulautettuna.