Käytiin vihdoin kokeilemassa hypetetty Gaijin. En ole koskaan syönyt yhdeksää ruokalajia yhtä nopeasti, sillä ravintolassa palvelu oli aikamoista tykitystä, eikä fine dining –tyylisiin seremoniallisuuksiin uhrattu aikaa. 

Annosten raaka-aineet olivat tuoreita ja kypsennetty sekä laitettu esille todella kauniisti. Mutta. Sokerin määrä ruoassa oli aivan infernaalinen ja monissa annoksissa tyrmäävä makeus  peitti alleen pääraaka-aineen aromit. Jotkin komponentit, kute pikkelöidyt kurkut, togarashimajoneesi, seesami, soija-mirin –dressing ja karamellisoitu porsas toistuivat menu gaijinissa turhan tiuhaan, eikä palettia päässyt raikastamaan ruokalajien välissä.

Maistelumenun paremman viinipaketin viinit olivat pettymys, sillä yhdeksälle ruokalajille mätsätyssä kuudenkympin viinipaketissa oli  vain yhtä sakea ja kolmea viiniä. Sakesta puolet jäi juomatta, sillä en oikein ymmärrä sitä. Ensimmäinen tsekkivalkkari oli hyvää ja sopi ruokien kanssa ihan mukavasti yhteen. Punaviini oli ihan mukiinmenevää, mutta jäi pahasti ruokien runsaiden makujen jalkoihin. Supermakeiden porsaanribsien kanssa punaviini maistui suorastaan pahalta. Jälkkäriviini oli tosin hullun hyvää, mutta liian siirappista, savuista ja hapotonta raparperijälkkärille.

Aasialaisen ruoan kanssa on todella vaikea mätsätä viinejä, joten en ymmärrä miksei Gaijinin juomapaketissa ole vaikka olutta, vihreää teetä, jotain cokisdrinksua, litsimehua ja muita paremmin makeille ja mausteisille annoksille sopivia juomia. Alkudrinkit Babe Ruth ja Herushinki 11 olivat parhaita cocktaileja, mitä olen vähään aikaan juonut ja olisin mieluusti nauttinut yhtä kovalla ammattitaidolla rakennetuista drinksuista ruoan kanssa huonosti sopivan viinin sijaan.