Täällä alkaa meinaan sellainen italoviinien kevät, että ei mitään rajaa. Poikaystävä meni hulluksi ViiniWebissä hehkutetussa saksalaisessa Superioire.de -verkkokaupassa ja parin arkipäivän odottelun jälkeen eteiseen tupsahtikin kaksi boksia viiniä. Luganaa, Ferrarin skumppaa, kuohuvaa punaviiniä, pohjoisen chardonnayta ja vaikka mitä.

Villen mukaan verkosta tilaaminen oli helppoa (pankkitilin saldon perusteella vähän liiankin helppoa) ja kuljetuskustannuksiakin koitui noin 1,50€ /pullo, joka tämän päivän uutisten valossa kannustaa ainakin itseäni verkkoshoppaamaan myös jatkossa. 

Paketissa saapui myös yksi ihan pohjoisimmasta Italiasta, Alto Adigesta tullut Chardonnay, joka oli tarpeeksi pehmeä lasku uudenvuodenlupausten täyttämiseen. Kiitos lattialle mäsähtäneen, haasteita kuvaukseen tuovan kameran objektiivin, kauniista pullosta ei tullut yhtäkään siedettävää kuvaa. Buu.

”No en mä kyllä tätä tunnistais Chardonnayksi. Haju on niinkun vähän jossain gewüssa. Mut sit maku on niinkun äh, emmä tiedä. Kyl tääl se ananas tuoksuu” 
”Joo siis ihan sama oisko tää joku Pinot Grigio, menis ihan täydestä”
”Joo emmä vaan tajua miten joku voi maistaa et joo hei tää on Pohjois-Italiasta ja Chardonnay, selkee, todellakin”
”Joo ei nii. Mut hei ihan hyvää tää on!”

Mutta nyt, kuoharia kylmään ja keittiöön, tänään syödään taas blinejä! 

Hauskaa perjantai-iltaa ja kertokaahan, onko joku muu verkkoshoppaillut viinejä?