Ca’ del Bosco

 

oranssikappyra.jpg

hakki.jpg

franciacorta.jpg

franciacorta_lasit.jpg

salaaaami.jpg

kaareet.jpg

Viimeaikojen hiljaiselon syynä on hullunmoinen tentti- ja työnhakuviikko, Espooseen unohtunut läppärin laturi ja mäyräkoiran kanssaomistajan syntymäpäiväjuhlinnat.

Tenttimateriaalin marginaaliin raapustetut Grüner Veltlinerin tasting notesitkin jäivät laturin kanssa samalle reissulle, joten varsin makoisasta Biohof Pratsch Grüner Veltlineristä, 14,50€ ei liene muuta sanottavaa kuin, ostakaa, oli tosi hyvää, mukavan pehmeä, vähän sellainen rieslingin kesyversio, eli ei mitään kovin vahvaa ja voimakasta ruokaa kylkeen. Ehdottomasti parhaita maistettuja veltlinereitä.

Mutta kivempiin juttuihin, nimittäin synttäriviikonloppuun! Lahjaputeliksi Villelle valkkasin (hullunmoisen hinnannousun kokeneen) Ca’ del Bosco Cuvée Prestiegen, 29,90€, joka oli jälleen kerran hemmetin hyvää. Briosseja, aprikooseja, punaisia omenoita, hunajaa, persikoita ja ihan minimini henkäys appelsiininkuorta. Vaikka oranssiin sellofaaniin kääritty pulska pullo oli erittäin pienikuplainen ja hienostunut tapaus, riitti siinä happoja Carnevali-hengessä napatun Fumagallin jättimäisen luomusalamivalikoiman pariksi. 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Suosittelen

Ostoksia

rieslingvsveltliner.jpg

Kaapin perältä löytyi pari pakettia gnoccheja, jotka tuhotaan tänään ricotan, pinaatin ja sitruunankuoren kanssa. Mun piti ostaa Viini-lehden uutuuspruuvin lupaavinta valkkaria, mutta itävaltalaisen viisiosainen nimi unohtui saman tien ja hyllyllä oli arvatenkin aika monta saman tyylin neljätoista ja jotain maksavaa pulloa. Matkaan lähti kuitenkin itävaltalainen Biohof Pratsch Grüner Veltliner, 14,50 € ja kauniin pullon vuoksi valituksi tullut saksalainen ”Von Unserm” Rheingau Riesling Trocken 14,39€. Molemmat viinit ovat Alkon luokituksen mukaan vivahteikkaita ja ryhdikkäitä, mutta taidan silti olla uteliaampi limettisen ja mineraalisen Grüner Veltlinerin suhteen…Katsotaan, kumpi joutuu vielä kaappiin köllöttelemään.

Olivian uudissanapalstalla oli joskus sana viinipäiväntasaus joka tarkoittaa sitä hetkeä keväällä tai syksyllä, kun viinilaji vaihtuu punaisesta valkoiseen tai toisinpäin. Tuntuu, että hillitön punaviinihimo olisi jäänyt kokonaan viimesyksyltä pois, mutta hento auringonvalo ja heltiävä pakkanen ovat selkeesti saaneet kaipaamaan keväisiä fiiliksiä raikkaiden valkoviinien muodossa entistä enemmän. 

Mitä teidän sisäinen viinikello sanoo vuodenajasta?

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen