Viikonloppu vartissa Vol. 2
Lemppari lauantailöllöilyherkkuni on ihanan tylsät, perinteiset valkosipulipersiljaetanat. Hinta+vaiva+aika/maku -suhde on etanoissa ihan verraton. Noin kuuden euron purkissa on 24 etanaa, joka riittää hyvin neljälle hengelle. Valkosipuli, voi ja persilja nyt maksavat jonkun kolikon, joten hirveän tyyriistä herkusta ei ole kyse. Pari valkosipulin kynttä, vähän lehtipersiljanjämiä, voita ja pari rouhausta suolaa ja pippuria mössöksi, etanat etanapannun koloihin, etanoiden peitto voilla ja noin 200 asteiseen uuniin. Etanoiden kypsyessä ehtii muuntaa kandin aiheuttaman kaaoksen takaisin ruokapöydäksi, leikata patonkia ja viskata tiskit koneeseen.
Etanoiden maku on aika sienimäinen ja annoksessa on rutkasti rasvaa. Etanoiden kanssa rasvaa leikkaavat raikkaat ja kevyehköt punkut ja hedelmäiset valkkarit toimivat hyvin. Kovin tanniinista tai hilloista punaviiniä en suosittelisi, sillä voimmakkaat tanniinit vaativat kaverikseen usein jotain proteinipitoista.
Meillä etanoiden kanssa oli italialainen Pinot Grigio St. Magdalena, 13,37 euroa. Rapsakka, hapokas ja omenainen valkkari on todella hyvää, mutta etanat olisivat vaatineet kaverikseen ehkä jotain hitusen hedelmäisempää. Edelliskerralla viini oli kuitenkin ihan elementissään parsan, nieriän ja sitruunavoin kanssa. Kuten nokkelimmat saattoivat jo ehkä arvata, Pinot Grigio on sama tumma rypäle kuin Pinot Gris. Pinot Griseistä itselläni ei ole mitään kovin selkeää mielikuvaa, rypäle kun on altis terroirin, eli maaperän ja ilmaston vaihtelulle.
