Viininmaahantuoja Norex järjesti viime viikolla mahdollisuuden päästä maistelemaan firman maahantuomia viinejä, sekä Norexin edustaman Nicolas Feuillaten Special Cuvéen ja Palm d’Or –samppisten vuosikertoja 1998 ja 1999. Eilen Mikä Viini!:n samppisloungessa oli vielä vähän jäljellä Bollingerin myöhään korkattua (eli samppis on saanut kypsyä poikkeuksellisen pitkään hiivasakkojen kanssa) 2002-vuosikertaa. Palm d’Orista tai Bollingerin RD:stä saisi pulittaa reilusti yli sata euroa pullo, mikäli niitä olisi Suomen Alkossa saatavilla.

Mutta mitä järkeä on satasen samppiksessa, kun jo kympilläkin saa ihan hyvää cavaa?

Hullun kallis viini on kompleksia – siinä on paljon erilaisia aromeja ja jokaisella nuuhkaisulla viini muuttuu. Pelkkä viini haistelukin on nautinnollista, aivan kuin nuuhkisi kallista parfyymiä. Bollingerin 2002 RD:n kohdalla pelkkä haistelu olisi riittänyt viininautinnosta.

Joskus viinin kohdalla tuntuu, että aromimaailma on vain hajuaistin ulottuvilla ja makuaisti on se, joka käsittelee viinin rakennetta, eli sitä, miltä viini tuntuu suussa. NF:n Palm d’Or taas tuoksui aluksi vienosti ja antoi aromimaailman avautua vasta suussa. Vinkun suutuntuma oli myös nautinto itsessään, kuplat olivat kielen päällä kuin hiekkaranta pitkin laskeva hellä aalto, joka jätti jälkeensä hyvän ja täyteläisen maun.

Viinin hinta heijastuu myös sen kypsytyspotentiaaliin, eli kykyyn kestää ajan hammasta. Vain laadukkaista (puhtaista, terveistä ja sopivan sokeri-happotasapainon omaavista) rypäleistä tehty viini pystyy kypsymään vuosikymmeniä. 

10-kertaa kalliimpi viini ei välttämättä ole kymmenen kertaa parempaa kuin kohtuuhintainen viini, tai sitten se on sata kertaa parempaa, aivan samalla tavalla, kuin tonnin merkkilaukku ei välttämättä ole kymmenkertaisesti satasen bägiä hienompi, mutta sen omistamisessa ja kantamisessa kuulemma vaan on sitä jotain. Lahjaksi saatu domppapullo ilahduttaa joka kertaa viinikaapin samppishyllyä tutkiessa, vaikka tulen sitä tuskin muutamaan vuoteen avaamaan.

En osaa sanoa, kannattaako ostaa hillittömän kalliita viinejä. Joo, jos tuntee, että osaa arvostaa ja nauttia viinistä, oli se sitten kallista pulloa esittelemällä, aromimailmaa purkamalla tai ihan vaan fiilistelemällä yhtä versiota täydellisyydestä.

Mitä mieltä? Etsitkö hyvää hinta-laatu -suhdetta vai äärimmäisiä nautintoja hinnalla millä hyvänsä?