Blogitauko venähti, sillä lähdin kaverini kanssa Kroatiaan juomaan ihan kauheita valkkareita ja ruskettumaan aivan kreisinä. Reissusta tarttuneessa kevyessä kesänuhassa on muuten yllättävän hyvä puoli: kun ei haista mitään, voi haistaa nenän sijaan aivoilla.  Groteskin Paul Hickman kertoi ajattelevansa niitä asioita, mitä haluaa haistaa viinissä. Wine Follyn tastingtreenivinkeissä kehoitettiin käyttämään mielikuvia tuoksujen tunnistamisen tukena. Ymmärsin, että jos haluaa löytää viinistä lyijykynää tai lakritsia, pitää oikeasti ajatella lyijykyniä ja lakupusseja, eikä odotella aivojen tunnistavan hajuja ilman avitusta. Siispä pienen aivojumpan muodossa suljen silmiä, vedän ilmaa sieraimiin ja ajattelen korianteripuskia, viherpippuria, kahvipaketteja, limettejä ja sitruunankuoria, rusinoita ja banaaneita ja keskityn niin, että tuoksu palautuu selkeänä mieleen. Mitä kaukaisempia tai harvinaisempia tuoksuja yrittää palauttaa mieleen, sitä vaikeammaksi homma menee ja sitä enemmän pitää keskittyä. Oli tästä sitten hyötyä viini-ihmiseksi kasvamisessa tai ei, tuoksumielikuvaharjoittelu toimikoot jonkinasortin meditaationa ihmiselle, joka ei pysty pitämään mieltään tyhjänä kolmea sekuntia pidempään.