Selailin vähän aikaa sitten blogiani ja tulin siihen tulokseen, että nyt riitti tämä yltiöoptimismi ja oujee kaikki on hyvää –jerry. On aika antaa todellisen (oi niin kovin negatiivisen) luonteeni läikkyä esiin! Tässä muutamien viime kuukausien ajalta paskimmat kohtaamani siiderit!

3. Happy Joe Cloudy Apple

Maussa ei niinkään vikaa, mutta että cloudy? Pikemminkin runsaalla stabilointiaineella aikaansaatu viskoosisuus. Happy Joen Apple Oakwood (okei, runsas jekkuilu saattaa vääristää arviota) oli ihan okei makeusasteeltaan, mutta happojen puute asetti sen täysin samalle viivalle muidenkin limusiidereiden kanssa.

Että terveisiä vain Pasilasta puiston penkiltä! Otosten jälkeen siirryttiin junttidiskofestareille Messukeskukseen juomaan jekkushotteja, räpsyttelemään tekoripsiä, iskemään nyrkeillä ilma, pomppimaan pohjeet sohjoksi ja polttamaan pummittuja röökejä. Että hei vaan viinisnobeille. Puspus!

2. Laitilan Kuiva Omena

Mielestäni retrobrändäys on pitkälti ideoiden puutetta ja kuluttajien aliarviointia. Laitilalla se menee jo liian pitkälle – kuka jaksaa retrolimuja seuraavat 10 vuotta? Öö, ei kukaan. Söpön, luonnollisen ja oi niin harhaanjohtavan tölkin uumenista paljastui esanssista, makeaa ja halvan makuista limusiideriä. Hyi!

1.     Rainbow Luomu Mustikka

Mehukatilla lantrattu Laua viin’kin olisi maistunut enemmän mustikkasiideriltä kuin tämä yltiömakea ja hiilihapoton mehulitkuhirveys, jota ei veikkaisi siideriksi edes aseella uhattuna. Ja vaikka tuote onkin private-labelia (hinnasta ei olisi kyllä arvannut), onko ulkoasun pakko olla niin mainoskielellä kaupallinen, eli saakelin halpa, mauton ja hirveä?

Että Strongbow’lla, Ecussonilla ja Bulmersilla jatketaan!

Kuvat: Hartwall, hajoamispisteessä huojuva iPhone ja Rainbow