Puglia & Sisilia

Oon niin pitkään tykkäillyt kateellisena kaikkien viinityyppien huikeista reissukuvissa, joissa huippuviinejä vedetään ties missä puitteissa. VAAN EN ENÄÄ!

Viime viikolla Maku-lehden viinibloggari I. Siren laittoi viestiä, haluaisinko lähteä sijaistamaan häntä Tukholmassa järkättävään Etelä-Italian viinit semmaan. Ilkka itse on nimittäin oikeassa Italiassa tuomaroimassa viiniskaboja ja lomailemassa. Jelly! Mutta tietty halusin ja karautin tiistaina lahden toiselle puolelle nauttimaan Puglian ja Sisilian antimista ja parin MW:n workshopeista (sekä Grand Hotelin hulppeasta lounaasta).

Italia tulee hyvänä kakkosena Ranskan jälkeen laatuviinintuotannossa. Italian korkeimmat viinien laatuluokitukset, DOCG:t sijaitsevat pääosin pohjoisessa ja Italian eteläosat ovat kuuluisia lähinnä suurista tuotantomääristään. Italian ja etenkin Etelä-Italian haasteellisuuteen viinimaana on syynä maan suuri määrä alkuperäislajikkeita, joista moni ei ole koskaan kuullutkaan.

Uva di’Troia, Frappato, Aglianico ja Malvasia eivät ehkä puhuttele kuluttajia samalla tavalla kuin Shiraz tai Chardonnay, mutta niiden kasvatukselle ja ylivertaisuudelle kansainvälisistä lajikkeista syynsä. Kuumaan ilmastoon soveltuneet lajikkeet tuottavat paljon mielenkiintoisempia ja upeampia viinejä, kuin lajikkeet, jotka ovat parhaimmillaan 2000 km pohjoisemmassa.

Pugliassa, eli Italian saappaan korko on aika aakeeta laakeeta aluetta, jote voimakas merituuli viilentää. Aurinkoa kuitenkin riittää, joten rypäleisiin kertyy paljon sokeria. Paljon sokeria rypäleessä = paljon alkoholia ja  paljon sokeria viinissä = viinisnobin pahin painajainen. Täytyy kuitenkin muistaa, että tulisen ja runsaan safkan kanssa viinissä pitää olla sokeria ja bodya ja varsinkin Primitivo (eli Zinfandel) piilottaa alkoholia todella hyvin.  Skandit myös rakastavat sokerisia punkkuja, kuten uuden tyylin läskiamaronea, joten en nää siinä mitään pahaa, että joku tuottaa viiniä, josta jengi nauttii. Puglialainen Negroamaro-rypäleestä tehty rosee kolahti myös kovaa. Sekä huippuhyvä Malvasia-rypäleestä tehty valkkari!

Sisilia on taas tunnettu suuresta bulkkituotannostaan, mutta erilaisten maaperien ja korkeuksien kirjo mahdollistaa todella mielenkiintoisten ja laadukkaiden viinien tuotannon. Etnan rinteellä kasvanut Pinot Noir ja Pinot Noirin ja Gamayn välimaastoon makuprofiililtaan solahtava Frappato tekivät muhun jälleen vaikutuksen.

 

 

Tarinan opetus? Etelä-Italiasta löytyy mielenkiintoista kamaa aika edullisesti ja jokainen outo rypäle on mahdollisuus.

Grazie mille vaan Ilkalle ja tapahtuman järkkääjille sekä mukana olleille!