Vaaleanpunainen haiku

Rosée-viini. AH!
Oot onni. Ei tää syksy
meitä erota.

Kun olin 11, mun perhe asui Malesiassa ja Malacca International Schoolin Form 1 opiskelijoilla lukujärjestykseen kuului yhtenä aineena runous (tietty accountingin ja commercen lisäksi, siellä me beibit veivattiin tiliristikoita Mr. Browningin johdolla). Sain runoudesta A:n ja olin aika hyvä haikuissa. 

En ehkä enää, mutta jos joku viini ansaitsee runoja, se on roseet. R A K A S T A N roseeviinejä. Niitä ei-niin-vakavastiotettaviakin ja niitäkin, missä on sokeria. 

Deniz Löktas, manbunilla varustettu NoMad Cellarsin viinichef ja mieltsin hyvä tyyppi järkkäsi tovi sitten roséee-illan, johon Mr. Löktas oli kokkaillut huippuhyviä safkoja ja valkannut kellaria pyörittävän Petterin kanssa roseeviinit. NoMadia FB:ssä seuraamalla saatat muuten bongata itsekin seuraavan viini-iltaman, suosittelen lämpimästi kaikille viiniharrastuksen asteeseen katsomatta. Barton & Guestier 9,99 € taisi olla mun illan Alkon valikoimasta löytyvä suosikki. Alkumaljana tarjoiltu jääkylmä Mateus Rose 7,99 € maistui myös oikein hyvältä kuuman päivän iltana. 

Himassa, rempan keskellä autuutta on ollut grillisafka ja se, että viinilasit ovat löytäneet paikkansa kaapista. Lahjuksena saatu Tommasin Chiaretto Rosé 9,99 € oli todella maistuvaa (kirsikkaa, vadelmaa, mineraalia, yrttejä namnamnam) ja dokabiiliä kamaa, ainakin jättimäisiin burgundilaseihin kaadettuna. Ei ehkä oikeoppinen lasi, mutta arvatkaa maistuuko kaikki niin paljon dekadentimmalta suuresta maljasta?

Tänä syksynä pistän sormet ristiin, että iskä ja Ville saavat kyyhkyt kiikkiin, sillä Ateljee Finnessä maistamani roseeviinin ja kyyhkyterriinin yhdistelmä oli niin taivaallisen hyvää, että sitä on pakko saada tehtyä myös himassa.

Vaaleanpunaisten viinilasien läpi maailma on kauniimpi paikka, ja kesä liian lyhyt aika roseen juomiseen.