Välimerellistä meininkiä

Viikonloppuna juotiin portugalilaista Quinta das Setencostasia, italialaista Poggio al Tufo Rompicolloa ja espanjalaista QP:tä. Kaikki viinit olivat ennestään tuttuja, mutta saman illan aikana kaikkien maistaminen toi kivasti esiin viinien eroja. 

Portugalilainen Quinta das Setencostas pääsee kassalta kassiin 9,78 euron hintaan. Se on kehittynyt, täyteläinen, tanniininen ja mausteinen. Kehittyneisyys tarkoittaa sitä, että se maistuu enemmän kuivatuilta viikunoilta ja rusinoilta kuin banaaneilta ja omenoilta, eli hyvä juttu. Tanniinit ovat rypäleen kivessä ja kuoressa olevia yhdisteitä, jotka vetävät suun ja ikenet kuivaksi. Jos viiniä juo ilman ruokaa, tanniinit saattavat olla vähän ikävän makuisia. Quinta das Setencostasissa tanniinit eivät juurikaan haittaa, sillä viinin kehittyneisyyden vuoksi ne ovat pyöreämpiä, eli vähemmän pistävän makuisia. 

Italialainen Poggio al Tufo Rompicollo on taas hilloinen, eikä siinä ole niin runsaita tanniineja. Maun ja tuoksun perustella en osaisi sijoittaa viiniä Toscanaan vaan arvelisin sen tulevan hillopurkkiviineistään tunnetusta Etelä-Afrikasta. Jos 12,98 euron hintainen Rompicollo tuntuu hintsun liian kalliilta viltin, leffan ja juustojen seuraksi sohvalle, kannattaa testata Quinta das Setencostasin huokeampi pikkusisko, Quinta da Espiga, 6,98 euroa tai Cycles Gladiator Syrah, 10,90 euroa.

Viinitrion haasteellisin oli ehdottomasti QP, hinnaltaan 14,90 euroa, joka tulee Riojan alueelta Espanjasta ja on valmistettu pelkästä Tempranillo -rypäleestä. Riojan alueen viinit ovat tunnetusti voimakkaan makuisia, joskus jopa pölyisiä, enkä suosittele niitä aloittelijoille. Tempranillo-rypäleessä on paksu kuori ja hyvin vähän sokeria, joten näissä viineissä on usein hurjat tanniinit, joita sitten kypsytellään lempeämmiksi tammitynnyreissä. QP on aivan mahtava pihviviini, mutta etkoille sitä on turha viedä. 

Ja ainiin, tervetuloa hei Viinille!