Vielä kerran Vietnam

 

 

Tällä kertaa matkalta palaaminen kotiin tuntui paremmalta kuin lähes koskaan. Reissusuunnitelmat menivät uusiksi, kun Halong Bayn risteilymme päättyi viiden tunnin jälkeen koska taifuunivaroitus. Hanoissa meillä olikin aikaa neljä päivää, joista kolmena satoi ja jokaisena oli vain 20c lämmintä. Parasta tekemistä kaaottisessa kaupungissa oli syöminen: hotpotit, kevätrullat, nuudelikeitot ja tillillä ja kurkumalla maustettu kala olivat taivaallisia ravintolasta riippumatta. Vaikka kuinka välillä suomalainen sääntely ja pilkunsyleily kismittää, kokkauskurssin yhteydessä tehty torivierailu oli aika veretseisauttavaa kamaa. Eläviä sammakoita ja fisuja nyljettiin likaisella lattialla, eikä suurimmassa osassa kojuja ollut lainkaan juoksevaa vettä. Lihat ja sisäelimet seisoivat  aamusta iltaan saasteiden valtaaman kaupungin kadunvarsille pystytetyillä pöydillä. Useissa katukeittiössä hygienia oli vielä puutteellisempaa, joten kävimme syömässä Vietnamin eri alueiden ruokia tarjoilevan Quan An Ngon -ketjun ravintoloissa pariinkin otteeseen.

Paikallisia oluita tuli maistettua kolmea: Saigonia, Hanoita ja 333:sta. Paikalliset näyttivät viihtyvän joka kadunkulmasta löytyvien Bia Hoi -ravintoloiden pienillä muovijakkaroilla. Bia Hoiden olut on laihaa, hieman hiivaista ja tuoretta. Paikallinen kahvi oli hyvää, mutta ihan äärettömän tiukkaa tavaraa. Kondensoidusta maidosta surautettu jäähilekahvi maistui melkein joka päivä ja ajattelinkin, että voisin haslata jostain pari purkkia kondensoitua maitoa seuraaviin jäähilejuomakesteihin. Viskoosi tytinä esti nimittäin jäähilejuomien vettymisen ja erottumisen erittäin hyvin.