Viinifriikki

 

Maanantaina uskaltauduin seikkailemaan Teurastamon Kellohalliin, jossa oli Vindirektin, Tampereen viinitukun ja Belmondon ammattilaistapahtuma Viinifriikki. Kutsun tapahtumaan olin saanut Vindirektin Joonakselta, joka oli edustamassa Vindirektiä Tallinnan Gran Food & Wine Weekendissä.

Yritin spotata pöydiltä Alkon valikoimassa olevia viinejä vinkattavaksi, mutta koska kyseessä oli HoReCa-alan jengille suunnattu tapahtuma, ei niitä liioin löytynyt. Sen sijaan haahuilin ympäriinsä ja maistelin mitä mieli teki. Eniten fiilasin Vindirektin Pinot Noir –nurkkaa, johon oli koottu toinen toistaan huumaavampia pinot’a Ranskasta, Uudesta-Seelannista ja Kaliforniasta. Lafkan perustaja ja käsittämättömän mukava mies, Jean-François Galtat jaksoi tarinoida viineistä ja kaataa lasiini myös paria muuta oikeasti hullun hyvää vinettoa.

Toinen setti mielenkiintoisia viinejä löytyi Tampereen viinitukun samppisosastolta, josta löytyi seitsemästä eri rypäleestä tehty non-dosage samppis ja Champagnen alueella tehdyn brändyn ja makean punaisen rypälemehun yhdistelmästä valmistettu yty Ratafia de la Champagne.

Paikalla spottasin myös julkkiksia – Antti Rinta-Huumon ja Viini-Nikin – ja julkkisviinejä, nimittäin Juha Berglundin Chateau Carsinin trion, jonka maisteluun en harmikseni keskittynyt tarpeeksi..  Poseeraamaan suostui säälistä myös Emmin kaveri Juuso, jota en ollut aiemmin tavannut, mutta jonka true-stalkkeri tiesi internetistä.

En voi kuin kunnioittaa jokaista viiniammattilaista, joka joutuu työssään maistelemaan käsittämättömiä määriä viinejä ja koostamaan viinilistoja, joista löytyy erilaisilla paleteilla ja lompakoilla varustetuille asiakkaille ravintolaelämyksen kruunaavaa juotavaa. Oman nokan sai tukkoon ja päähän hajuvesiosaston aiheuttamaan tuoksupöhnään verrattavan tunteen reilua paria kymmentä viiniä maistamalla.

 

Kaiken tuoksuttelun, purskuttelun ja maistelun jälkeen  mieli teki lähinnä tuopillista kylmää olutta ja menthol-savuketta, mutta tuttuihin makumaisemiin vienyt Jacquessonin kuiva, paahteinen ja täyteläinen 736-samppis maistui sekin lähes palalta taivasta.