Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2009

Yleensä meillä on kaapissa jemmassa muutama pullo pastan kanssa menevää punkkua, mutta tänään kympin hylly ammotti tyhjyyttään. Ainoa gnocchin ja ragun kanssa soveltuva viini kaapissa oli Zenaton Ripassa Valpolicella Superiore. 

Valpolicella on Pohjois-Italiassa, Veronan maakunnassa sijaitseva viinintuotantoalue, jossa viljellään kevyitä ja marjaisia rypälelajikkeita corvinaa, rondinellaa, molinaraa, corvinonea ja oseletaa. Vaikka rypäleet ovatkin kevyitä, alueen täyteläisin ja tuhdein viini, Amarone, saadaan aikaan kuivaamalla rypäleitä ja puristamalla hieman kuivuneista rypäleistä viiniä. Ripassoon saadaan tanniineja ja makua käyttämällä rypälemehua uudelleen Amaronen valmistuksen sivutuotteena syntyvän mäskin kanssa.

Mutta itse asiaan! Viinin tuoksusta en harrastusta haittaavan lenssun vuoksi osaa sanoa mitään, mutta illan keittiömestarin mukaan se oli marjainen, tarkemmin kirsikkainen. Viini on tanniininen, kirsikkainen ja korkeahkon (14%) alkoholipitoisuuden vuoksi lämmin. Alkossa viini on sijoitettu roteva ja voimakas –kategoriaan, mutta omasta mielestäni viini ei ole kovinkaan täyteläinen tai voimakas. 

Perunaisten ja pehmeiden gnocchien ja rasvaisen ragun kanssa Ripassa toimi kuitenkin hyvin, mutta ainakaan tämän tukkoisen nenän ja turran makuaistin sabotoimalla maistelukerran perusteella en sanoisi viinin olevan ihan 19,90 euron arvoinen. Edellisellä kerralla paistetun poron filén kanssa Ripassa oli muistaakseni tosi hyvää, joten voi olla, että viinissä on ollut hienoista korkkivikaa tai viinin laatu jostan syystä heittelee. 

Kaikki Zenaton viinit ovat kuitenkin aina olleet ihan tosi hyviä 9,99 euron Veneto Rossosta 37,60 euron (maailmanihanimpaan) Amaroneen, joten täytyy antaa Ripassalle vielä kolmas mahdollisuus.