Viininen

Vaikka olenkin monta viimeistä vuotta käyttänyt paljon aikaa viinin opiskeluun, niin välillä silti tulee tunne että hakkaan vain päätä seinään. Aikaa ei meinaa löytyä. Välillä itselle sopivien muistiinpanojen tekeminen aiheuttaa pään vaivaa. Onhan tietysti tutkittukkin ja tutkimuksissa todettu, että jokaisella on oma tyylinsä oppia, pitää vain löytää se itselle parhaiten sopiva tapa.

Näin jälkikäteen ajateltuna luulen, että se aika kun kävin viinimestari koulua meni miltei kokonaan opiskelun uudelleen opettelemiseen. Oli todella vaikeaa löytää aikaa perhearjen keskeltä opiskelulle, saati sitten, että se olisi ollut mitenkään tuottavaa tai järjestelmällistä. Nyt tuntuu, että viimeisen puolen vuoden aikana olen päässyt hyvään driveen opiskelujen kanssa. Tuntuu että aivot ottavat helpommin infoa vastaan ja ne jää muistiin paljon helpommin. Nyt olen perehtynyt viimeaikoina kuohuviiniin. Olen yrittänyt kehittää tekniikkaa tehdä muistiinpanot niin, että niissä olisi aina tietty järjestys ja asioiden tarkastaminen ja tarkastelu olisi mahdollisimman yksinkertaista. En tiedä tuleeko tämä toimimaan ja olemaan lopullinen vaihtoehto. Olen rakennellut rakastamaani Exeliin taulukkoa, jota voin täyttää joka viinialueesta, ala-alueesta ja kaikesta mitä keksinkään. Sama 12 asian litanja kaikesta. Toki teen laajempia muistiinpanoja rinnalle, joista on sitten helppo napata speksejä taulukkoon. Samppanjan osalta tutkimus on tehty ja nyt voin siirtyä Cremanttien pariin. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, toivottavasti hyvä juttu niin ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan.

Töissä on meinannut olla aika hässäkkää ja viininlukemiseen liian vähän aikaa. No nyt alkaa olla ensivuoden budjetit laadittu ja loppuvuoden miehitykset kunnossa, niin ei sitten muuta kun lasketellaan tämä pikkujoulukausi loppuun ja keräillään sitten voimia Joulu vapailla.

Jee!!! Sain vihdoin viimeviikolla tulokset WSET level 3 tentistä. ja läpi se meni. Onneksi. Viimeisinä viikkoina kerkesin jo kaiken uuden opiskelun keskellä kehittämään itselleni ahdistuksen siitä, olenko saanut edes edellistä kurssia läpi. Helposti kun lukee ja yrittää painaa päähänsä kaikkea uutta tajuaa, kuinka väärin on kenties edellisessä osiossa kokeen kysymyksiin vastannut. Nyt kun on saanut taas enemmän perspektiiviä asiaan opittuaan lisää. Sain vielä ihan ok arvosanan, pass with merit eli käsittääkseni vastaa suomalaisessa 4-10 arvioinnissa n. 8 arvoista suoritusta. WSET:n kokeissa tulee aina olla vähintään 55% oikein, se on alin pistemäärä jolla kokeista pääsee läpi. Joten jippii.

Olen yrittänyt miettiä miten aikatauluttaisin opiskeluni tälle ja ensivuodelle. Koska sain edellisen tason tulokset vasta näin myöhään en pääse muun ryhmän kanssa tenttimään ensimmäisiä kokeita, vaan ne venähtävät armottomasti pidemmälle. Onneksi Unit 2 eli Viticulture & Vinification kokeen pääsen tekemään jo muutaman viikon päästä 9.11. mutta koe kuohuviineistä venähtääkin jo ensivuoden maaliskuuhun. Siitä tuleekin sitten rykäisy koska samassa hötäkässä minun tulisi tenttiä Kuoharit, väkevätviinit ja Viini Bisness. Toki myös palauttaa samaan päivään mennessä kurssityö aiheesta "The Rum Review". Joten seuraava 5 kuukautta onkin aikatarkasti aikataulutettua. Mutta minulla on nyt ihan huippu hyvä drive päällä lukemiseen. Olen saanut aikataulutettua viikot omasta mielestä ihan superhienosti viimeviikkoina ja aikaa on jäänyt opiskelun ja työnteon lisäksi myös perheelle ja urheilulle. Jooga on mun rentoutumis ja pakokeino arjen paineista ja se tuntuu saavan mielen myös ottavaiseen tilaan opiskelua varten. Nytkin makoilen joogamatolla tätä kirjoittaen.

Sain muuten uudet lasit vihdoin hommattua itselleni kuten kuvasta näkyy. Nyt kelpaa lukea kun vihdoin näkeekin jotain. Nyt pitäisikin alkaa hurjana lukemaan ja valmistautumaan tuleviin tentteihin. Jännittää hirmusti mutta luotto oman tekemiseen on nyt niin kova, että tästä tulee toivottavasti jotain timanttista. Vaikka näytänkin välillä nykyään Harry Potterilta:)

 

Saara

Johan aika on hujahtanut. Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa jo aiemmin mutta reissu on ollut niin mielenkiintoinen ja tiukkaan aikataulutettu ettei aikaa kirjoittamiselle tai muulle puuhastelulle ole jäänyt. Viiniä, viiniä viiniä.. Saavuimme Frankfurttiin tiistai aamuna ja siitä suoraan linja-autolla Rheingaun. Ryhmämme on 11 henkinen, Opettaja on matkanjohtajamme ja kymmenen meitä opioskelijoita. On viinimaahantuonissa työskenteleviä, somelierejä, sisäänostajia ja pari myös totaalisesti viinialan ulkopuolelta. On mahtavaa keskustella ja avartaa näkemystään viineistä myös alan ulkopuolelta tulevien ihmisten kanssa joiden näkemykset välillä eroaa omasta kapeakatsoisesta katsonta tavasta.

Hotellimme on pienessä Östrich Winkelin kylässä. Näkymät hotellin terassilta on suoraan yli Rheinin, välissä toki yksi suht huonosti hoidettu viinitarha ja autotie. Ensimmäinen päivämme olikin ohjelmaltaan väljempi. Mutta me ahkerina opiskelijoina jrjestimme itse tilavierailun Weignut Hammiin. Pieni sympaattinen viinitalo pienessä Rheingaun kylässä. Perheen tytär Aurelia vastaa nykyään talon viinin valmistuksesta ja viljelystä. Perheessä on ollut perinteenä viininvalmistus taidon periytyminen isältä pojalle, mutta perheen vanhimpana lapsena Aurelia halusi ottaa kopin perheen viinin valmistuksesta, ja saikin. Aurelian veli opiskelee parhaillaan viinin valmistusta Geisenheimissa ja tuleekin ottamaan tilalla vastuuta yhdessä Aurelian kanssa. Viinimön sisäpihalla omassa mikroilmastossaan kasvoi kiivejä ja viikunoita. Kiivit taisivat jo olla kypsiäkin. Viikonlopuksi piha raivataan ja tyhjennetään puristimista ja muista viinin valmistus välineistä jotta Viinitalon ravintolan asiakkaan mahtuvat sisäpihalle illallistamaan. Sadonkorjuu oli jo täydessä käynnissä, on ensimmäinen vuosi kun Rheingaussa sadonkorjuu alkaa näin aikaisin, kiitos lämpimän vuoden. Talon viinit olivat raikkaita ja puhdas linjaisia, Rheingaun viinien hapokkuus on niin raikastava ja näin kuudentena päivänä jo suuta satuttavaa. Aurelian johdolla talo on myös kokeillut erillaisia viininvalmistus tekniikoita ja pääsimmekin maistelemaan viiniä, joka on käytetty rypäleiden kuorien kanssa, joilloin viinin aromi maailmasta tulee runsaampija leveämpi. Tastingin kohokohta oli 1988 Winkeler Jesuitgarten spätlese. Harvoin pääsee maistamaan omaa vuosikertaansa. Viini oli edelleen elossa, happorakenne edelleen pirtsakka ja viinin hedelmä oli edelleen todella kantava.

Seuraavat kaksi päivää vietimmekin Geisenheimin yliopistossa. Professori Matthias Smith perehdytti meitä Viininviljelyyn ja viinin valmistukseen. Ensimmäisenä päivänä tioetenkin aloitettiin viininviljelystä, aiheina viinin leikkaaminen, sitominen, ja koko kasvukauden vaiheet silmuista valmiiseen rypäleeseen. Lounaan jälkeen kiertelimme Geisenheimin viinitarhoilla tutkimassa sidontatapoja ja maistelemassa eri lajikkeiden rypäleitä. Rypäle lajikkeiden eri kloonien eroja tsekkailtiin spätburgunderista. Oli klooneja joissa rypäleet ja tertut olivat pieniä ja tiukkoja ja osa taas isoja ja tertut väljempiä. Miten sama rypäle muuttuukaan eri kloonien ja ympäristön mukaan. Pohdimmemyös laajemmin onko orgaaninen viljely järkeväää, huomaako sen lopputulosta valmissa viinissä ,vai onko ainoasta sallistusta torjunta aineesta kuparista enemmän haittaa ympäristölle. tuhoaako se lopulta viljelyalan kelvottomaksi viinin viljelyyn, vaikka tarkoitus perät ovat hyvät.

Tonen aamu alkoi sitten tiukalla viinin valmistus teorialla. Ensin rypäleet pois tarhalta ja sieltä viinin valmistamoon. Paljon vaihtoehtoja ja lopputulokseen vaikuttavia valintoja. Käsin sadon korjuu on aikaa vievää ja todella kallista, mutta paljon hellempää ja tarkempaa kuin koneellisessa sadonkorjuussa. ihminen pystyy erottelemaan huonot rypäleet pois, kun taas koneet nappaavat mukaansa aivan kaiken. Miten rypäleet kuljetetaan, isoilla lavoilla traktorinperässä, vai kuitenkin mielummin pienissä laatikoissa. Kellarissa taas lisää valintoja, viilennetäänkö rypäleet, murskataanko ja maseroidaan vai puristetaanko suoraan? Annetaanko mehun olla tekemisissä hapen kanssa vai suojataanko jo sypäleet sulfiitilla ja puristetaan rypäleet suojellen niitä happi kontaktilta. Tämän jälkeen kirkastus, käyminen ja kypsytys, joiden kaikkien kohdalla tehdään päätöksiä ja viedään viiniä haluamaamme suuntaan. Lopulta valmis viini ilmentää talon haluamaa tyyliä ja on toivottavasti tasapainoinen oman tyylilajinsa edustaja.

Matka jatkuu vielä...

 

-Saara