Ladataan...
VILHELMIINA H.

Miksi elämässä pitäisi saavuttaa aina jotain isompaa, miksi ei vaan niitä asioita, joita rakastaa? Huolimatta siitä, mitä ne asiat ovat tai kuinka ''mitättöminä'' joku niitä pitää. Mitä väliä on, eteneekö uralla tavallisesta työläisestä firman johtajaksi? Mitä väliä on, jos palkka ei suurene työvuosien edetessä? Mitä väliä on, jos on täysin tyytyväinen olemaan ''pelkkä'' keskipalkkainen työläinen, duunari, jos saa toteuttaa sitä omaa unelma-ammattia. Ei kaikille johtajan pesti saatika suuret tulot ole unelmaa. Rahakin on vain rahaa - sillä saa kyllä kaikkea, mutta ei oikeasti niitä asioita, joita loppujenlopuksi kaipaamme. ''When you get what you want but not what you need'' lauletaan Coldplayn herkässä kappaleessa Fix you. Tunteita rahalla ei voi ostaa, tuntemuksia kyllä. Sitä hetkellistä onnellisuutta, niitä onnentuntemuksia.

 

Mieleeni heräsi taas kysymyksiä ihmisten suuruudenhulluudesta, kun katsoin dokumentin minimalismista (Minimalism - A documentary about the important things). Ihmisille on yleistä haluta aina vain enemmän - harvat pystyy olla tyytyväisiä vähään, siihen, mitä jo on. Haluamme enemmän, kalliimpaa, isompaa. Haluamme saavuttaa jonkun päätepisteen tietämättä, mikä se on. Kivuta sinne korkeimmalle, muiden yläpuolelle. Omistaa ja hallita enemmän kuin muut. Mutta edelleenkin: mitä vähemmän omistat, sitä enemmän arvostat ja vastakohta mitä enemmän omistat, sitä vähemmän arvostat. Saattaa olla poikkeuksiakin, mutta yleistä on, että kun on kaikkea ja siihen kaikkeen on varaa, sitä kaikkea haluaa vaan lisää, arvostamatta tai ymmärtämättä miksi. Ja loppujenlopuksi ihminen on hukassa.

Onnellisuus ja hyvä elämä usein liitetään tai käsitetään niin, miltä ihminen näyttää ulospäin - kuinka upealta ja varakkaalta näytät muiden silmissä. Mutta eikö onnellisuus kumpua sisältä, ole rehellistä ja syty ihmisessä itsessään - eikä ole varallisuuden tuomaa tunnetta? Ja käsite ''hyvä elämä'' on varmasti jokaisella eri; toiselle riittää yksi pala kakkua, toiselle koko kakku. Elämme haluamisen kulttuurissa, mutta ei ne haluamamme asiat peitä henkistä vointiamme, kohentavat ehkä hetkisesti, kunnes palaamme taas samaan lähtöpisteeseen. Ja sama oravanpyörä jatkuu. Ehkä pitäisi - tai oikeastaan pitäisi eikä vain ehkä - etsiä ja saada oma henkinen tasapaino kuntoon, ja lähteä siitä liikkeelle, etenemään omaan haluttuun pisteeseen.

On hyvin mahdollista, että vähävaraiset ihmiset ovat onnellisempia kuin varakkaat, sillä he ovat tyytyväisiä siihen vähään, mitä heillä jo on. Aika hyvä lähtökohta olla tyytyväinen siihen vähään,

mikä jo on.

 

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Minulla on haaveita, tällä kertaa materiaalisia sellaisia. Yleensä omat materiaaliset haaveet liittyvät jollain tapaa jonkin pitkäaikaisen tavoitteen saavuttamiseen tai hetkiin, jolloin minulle tapahtuu jotain todella merkittävää. Merkittävinä hetkinä pidän koulusta valmistumista tai esimerkiksi (unelma)työpaikan saamista - en niinkään merkkipäiviä tai muita vastaavia juhlapyhiä, eli minulle ''tavispäiviä'', joita koetaan ja juhlitaan - vähemmän tai enemmän - muutenkin vuosittain. Ehkä en vaan koe esimerkiksi syntymäpäiväni olevan niin spesiaali, että haluaisin satsata silloin itseeni - no, oikeastaan en ole koskaan halunnut syntymäpäivälahjojakaan, vaan minulle on riittänyt että ystävät ja perhe ovat olleet sinä päivänä lähellä. Haluan satsata itseeni toden teolla ja spesiaalilla tavalla vain silloin, kun saavutan jotain isompaa ja kauan haluamaani. Esimerkiksi hetkinä, joiden eteen tiedän tehneeni töitä, ja jolloin uskoin ja luotin itseeni niin paljon, että tämän tavoitteen sain saavutettua. Ehkä minussa on jotain ''never give up'' -asennetta kuitenkin. Ainakin tiettyjen asioiden suhteen - lähinnä niiden omien unelmien. Koskaan ei pidä antaa periksi.

Uskoisin, että seuraava pitkäaikainen tavoite saavutetaan sinä päivänä, kun valmistun ammattikorkeasta. Olenkin luvannut, että silloin hankin itselleni jotain todella upeaa, sellaista, jolla saa olla hintaa vähän enemmänkin. Tai sitten kustannan itselleni matkan maailman ympäri - ei sekään olisi huono.

Tänään oli syntymäpäiväni, ja nyt olen lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä. Tämä päivä on ollut mielestäni kaunein yhdeksäs lokakuuta muutamaan vuoteen. En hankkinut itselleni lahjaa saatika satsannut itseeni, mutta kauneimman syntymäpäivän tästä päivästä teki juurikin ne tavalliset mutta niin tärkeät asiat: aurinkoinen ja vielä niin lämmin syyspäivä, ystävän isän tarjoama kakkupala ja kahvitteluhetki iloisien ystävieni kanssa, sekä lenkki ilta-auringossa. Ihan parasta. Tästä päivästä ei aurinkoa puuttunut.

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

''I am a strong believer that fate exists. That everything happens for a reason. That the people we have in our lives aren't in our lives without accident. There is always meaning. Explainable or unexplainable. There is no such thing as luck. Were are all here for a purpose. All we have to do is believe.''

Olen aina uskonut, että kaikella on tarkoitus. Jokaisella tapahtumalla, jokaisella ihmisellä. Meidän elämä menee juuri niin, kuin sen on tarkoitettu menevän ja jokaisen elämässä tapahtuu asioita, jotka ovat meille tarkoitettu tapahtuvan. Asioita, joista jokainen opettaa jotain uutta - niin itsestämme, toisistamme tai koko ympäröivästä maailmasta - ja joiden avulla pystymme ymmärtämään ja kehittämään itseämme, oikeastaan siis muuttumaan ja muuttamaan ajatusmaailmaamme. Mutta jollain tapaa haluan uskoa myös, että meidän on mahdollista luoda niitä tarkoituksia itse, joko vaikuttamalla tiettyihin kohtaamiimme asioihin tai luomalla niitä asioita, tarkoituksia, omaan elämään. 

Onnen ja ilon tunteita on lähes mahdotonta kokea, jos sitä ennen emme olisi kokeneet lainkaan surua ja synkkyyttä. Emme myöskään erottaisi kauneutta kovinkaan helposti, jos emme näkisi yhtään rumuutta tässä maailmassa. Ja kun miettii, niin osaisimmeko iloita valoisasta ja lämpimästä kesästä yhtä paljon, jos sitä ennen emme olisi eläneet läpi kylmän talven? Tarvitsemme siis vastakohtia, jotta ymmärtäisimme että kaikella tosiaan on kaksi puolta.

Haluan muistuttaa, että mitä ikinä tapahtuukaan, sillä on jokin tarkoitus. Mitä ikinä tapahtuukaan, se kokemasi tapahtuma opettaa sinua. Mitä ikinä tapahtuukaan, tulet tajuamaan kaiken vasta jälkikäteen - sen, miksi juuri sinulle tapahtui niin, miksi juuri sillä hetkellä ja miten sitä voit hyödyntää tulevaisuudessa, juuri sen, hyvän tai pahan, kokemuksen läpikokeneena.

Kun muistaa nuo lauseet, on helpompi surra kun surettaa, helpompi iloita kun ilostuttaa. On helpompi elää sekä että, huonoja ja hyviä aikoja. On helpompi ottaa irti jokaisesta elämänhetkestä. Ja kannattaa myös muistaa, että oman elämän tarkoituksen löytää vain elämällä rohkeasti omannäköistä elämää, juurikin niin, elämällä.

Ongelmiakin on vain, jos ajattelet sen olevan ongelma - luomme siis ongelmat itse. Jos en pidä jostain asiasta ja haluan sen muuttuvan, minun pitäisi ensiksi katsoa peiliin ja tajuta, että ehkä minun pitäisi muuttaa omaa ajattelumaailmaa - muutosta ei välttämättä tarvitse se asia, vaan minä itse. Ja yksi lause mikä minulla on aina mielessä: ei ole epäonnistumisia, on vain mahdollisuuksia oppia

Asiat eivät koskaan jumitu paikoilleen, vaan niiden on tarkoitettu muuttuvan ja juuri sen takia maailmassa mikä vain on mahdollista. Ja jos hetkellisesti ei saa mitä haluaa, se tarkoittaa vain että kannattaa olla kärsivällinen - tulossa on jotain paljon parempaa. Elämää hetkessä, nykyhetkeä, tätä hetkeä tässä pehmeällä sohvalla kannettava sylissä ja kuppi kahvia toisessa kädessä, kannattaa arvostaa ja päästää irti turhasta haluamisesta - kaikki tulee ajallaan, kaikki ne minulle tarkoitetut asiat.

Jokaiselle meistä on annettu mahdollisuus elämään, ja se, miten oman elämän käyttää hyödyksi ja mitä sillä tekee, on aina itsestä kiinni. Aina on mahdollisuus muokata omaa elämää sellaiseksi kuin itse haluaa, aina on mahdollisuus muuttaa asennetta, ajattelutapaa, omia tekemisiään, rutiineja, - ihan mitä vaan. Mikä vain on mahdollista.

xx Vilhelmiina

Pages