Ilosta jäädä

Ensimmäisiä kertoja kun olen (super)iloinen ja (super)onnellinen ihan vaan jäämisestä. Jämähtämisestä, siitä paikoillaan olemisesta. Kun on hyvä olla itsensä kanssa, on myös hyvä olla siellä missä on, itsensä kanssa.

Vielä kaksi vuotta sitten en olisi ajatellut palaavani tänne, tähän kaupunkiin. Halusin muuttaa ihan minne vain muualle, paitsi tänne. Nyt tavallaan, äh, ei ole kiirettä minnekään eikä kovin kiinnosta kiirehtiä. Palan halusta jäädä, jämähtää, asettua ja asennoitua.

Halusin antaa tälle kaupungille uuden mahdollisuuden. Näkisittepä nyt mun happy facen.

However minussa on aina se ikuinen seikkailija. Vähän sellainen Nuuskamuikkusen tapainen oman tahtonsa mukaan eläjä: menijä ja tulija, aina kun itseä huvittaa. Välillä oma itsekkyys häiritsee, mutta omasta tahdosta haluan silti pitää kiinni. Oma tahto on jokaisen oikeus. Epämiellyttävät asiat jäävät, kun tietää mitä haluaa ja mitä ei ainakaan.

The main thing in life is to know your own mind,

totesi Nuuskamuikkunen. Joskus se on vaikeaa, maailma kun antaa ja ottaa niin paljon, mutta lopulta ihminen löytää kyllä itsensä ihan itse.

Näemmä itsensä pakeneminen kuuluu elämään.

Etsitään itseä muualta ja muiden joukosta. Ihaillaan, otetaan mallia, samaistutaan muihin ja muualla eläviin. Halutaan samat asiat kuin he, halutaan elää kuin he. Sitten kuitenkin kysytään omalta peilikuvalta: kuka mä oon ja mitä mä haluan. Kysytään sitä monta kertaa uudestaan. Ja uudestaan, kunnes ei enää tarvitse. Voi olla, että vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa, jonain päivänä näin ei enää ole. Ihmisellä on omituinen kyky unohtaa itsensä, ainakin se oma tahtonsa.

En tosin tiedä mitään normaalimpaa. Ihminen tutkii itseään läpi elämän, ei ainoastaan nuorena vaan myös vanhempana. Elämä on yksi tutkimusretki niin itseen kuin tähän ympäröivään maailmaan. Itseä ei kai koskaan voi täysin ymmärtää, mutta siinä se hauskuus piileekin. Ymmärretään siis sen verran ettei tarvitse edes ymmärtää.

Joskus ne ihailun kohteet on jätettävä ihan vain ihailun kohteeksi.

Note to myself (and to everyone): always be you.

Minun prioriteettilistallani ei ole enää olla ihan joka puolella vaan sataprosenttisesti läsnä siellä, missä tänään olen. Ei muualla ole yhtään parempaa elämää tai muutenkaan mitään parempaa, mitä aiempina vuosina uskottelin itselleni. Vaikka tulevaisuus ja sen suunnittelu kutkuttelee (voisin organisoida vaikka muidenkin elämät), en halua hukata kallisarvoisia hetkiä eläessä tätä elämää tänään ja täällä.

Tulevaisuus muuttaa ne hetket kyllä. Onhan tämä loppukevätkin muuttanut minun elämän taas täysin.

Onneksi annoin tilaa uusille mahdollisuuksille.

Vastaan kohta yhteen työtarjoukseen myöntävästi,

ja minä jään. Tähän kaupunkiin, tähän sievään asuntooni. Jatkan tätä kaupunkilaistyttönä olemista, olenhan rakastanut tätä jo pienen tovin. Kaikki on niin lähellä ja ihmiset tapahtumineen ympärillä. Kaipasin tällaista aiemmin ja nyt minulla on kaikki tämä. Pidän tästä, enkä ole valmis menettämään asioita joista pidän.

Ja nyt minulla on syy jäädä.

Tänään on luultavasti tiistai (olen päivistä suht sekaisin, kuten kesäisin aina) ja aion jatkaa tätä iloisena olemista. Muistin, että minulla on pakastin täynnä jäätelöä ja voisin syödä sieltä vaikka paketillisen huvikseen juhlistaen. Mutta en kuitenkaan. Haluan säästää lomailijoille,

sillä kesähän on vasta alussa.

Ja kun kesä on alussa, tuntuu että kaikki on alussa. Pidän tästä tunteesta. Aikuisena oleminen on välillä kamalaa, mutta silti liian ihanaa.

With a happy face in this happy place,

Vilhelmiina

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *