Yksi elämän parhaimmista päätöksistä: vaihto-opiskelu

Kuten jo otsikosta selviää, lähden syksyn saapuessa muille maille vaihto-oppilaaksi, mikä on paras päätös jonka olen tehnyt pitkään aikaan. Ja se tulee juuri oikeaan aikaan, juuri nyt haluan jättää tämänhetkisen kaupungin taakseni ja antautua elämälle. Vaikka nykyinen paikkakunta on ollut kiva paikka asua, mutta pelkkä kiva ei riitä. Tarvitsen tosiaan enemmän.

Aamulla selasin Facebookia ja eteeni tuli muisto kolmen vuoden takaa. Kolme vuotta sitten asuin Jyväskylässä ja olin kirjoittanut joskus keskiyöllä pitkän tekstin omista tunteistani ja ajatuksista elämän suhteen. Se oli sitä aikaa kun olin työtön ja rakastuin kirjoittamiseen. Olin julkaissut tekstin 23.maaliskuuta vuonna 2016, kello 0:24, eli keskiyön jälkeen. Se päivitys sai paljon tykkäyksiä ja rakkautta osakseen. Tässä teillekin pieni pätkä kirjoittamastani;

”Oon niin onnellinen että olen saanut syntyä Suomeen. Suomessa on turva ja tuki. Äiti, isä ja yksi sisko. Kissojakin. Rakkaita. Mutta kaikesta huolimatta mun sydän ei ole täällä, Suomessa. Täytän tänä vuonna 24 vuotta. Kaksikymmentäneljä. Enkä tuona aikana ole saanut juurrutettua sydäntäni tänne kotimaahan. Ihmeellistä. Ja sen jo tiedän, mitä mun sydän oikeasti haluaa.”

Kuulostaa kovin dramaattiselta, mutta sitä se ehkä onkin. Pohtiva teksti on aina, varsinkin kun se koskettaa omaa elämää. Tuolloin pohdin ja tutkin paljon itseäni, oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni tutustuin itseeni ja omiin haluihini syvällisesti. Luin paljon ja kirjoitin. Päivästä toiseen. Olen aina pystynyt ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla paremmin, mutta onneksi elämässäni on heitä, joille pystyn myös puhumaan.

Minun on aina ollut helpompi olla minä ulkomailla. Osaan antautua ja antaa itsestäni enemmän kuin mitä Suomessa. Missä tahansa muualla osaan olla rohkeampi ja uteliaampi kuin rakkaassa kotimaassani Suomessa. Missä tahansa muualla osaan ilmaista paremmin itseäni ja puhua. Jotenkin kun kielenkin vaihtaa englanniksi, niin jotain kummallista tapahtuu. Suomalaisille en esimerkiksi osaa puhua englantia, vaan kyseessä pitää olla aidosti ulkomaalainen ihminen, ja suomen kielen taidoton, jolle puhua. Muuten kaikki se tuntuu liian hassulta. Kieli ei solju eikä se vaan tule suustani mitenkään oikeaoppisesti.

Odotan jo vaihtoon lähtöä. Odotan jo kovin sitä, että pääsen englanninkielisille luennoille, kuuntelemaan ja käyttämään sitä kieltä päivittäin. Ja oppimaan ehkä myös toisen kielen alkeet, saksan. Tavoitteenani on myös tehdä harjoittelu ja ehkäpä opinnäytetyökin ulkomailta käsin. Olisi upea saada tehdä työharjoittelu jossain kansainvälisessä firmassa, olenhan jo pitkään unelmoinut siitä. Nyt voisi olla sen aika. Odotan myös sitä, että pääsen vaihteeksi irtautumaan kauas ja sitä, että sitten kun tai jos takaisin Suomeen palaan, osaan nähdä tiettyjä asioita eri kantilta.

En kuitenkaan odota sitä hetkeä kun hyvästelen vanhemmat ja ystävät, mutta onneksi on puhelin ja tietokone. Luulen, että videopuhelut tulevat osaksi jokapäiväistä elämää. Ja niin kuin tähänkin mennessä, ikävä on aina, asuit sitten 500 kilometrin tai tuhansien kilometrien päässä rakkaistasi. Ikävän tunne ei koskaan häviä.

Ikävän tunnetta ei kannata kuitenkaan pitää esteenä niille asioille, joita haluat tämän elämän aikana toteuttaa. Rohkeasti vaan, elämä on tässä ja nyt.

xx Vilhelmiina

Kommentit (6)
  1. Toivottavasti sulle tulee mieletön vaihtokokemus ja pääsisit toteuttamaan noita unelmia! <3

  2. Itse lähdin Australiaan tarkoituksena vain asua vuosi, tämän vuoden lopulla tuosta vuodesta on tullut jo kahdeksan vuotta ja sillä reissulla olen edelleen. En usko että koskaan palaan Suomeen enää asumaan. Suomessa on tietysti rakkaita ihmisiä, mutta whatsapp puhelut toimii ja ikävä tosin olisi vaikka asuisi juuri sen 500kilometrinkin päässä. Täältä nyt ei niin vain Suomeen lomailemaan lähdetä mikä on harmi ja tuntuu, että on paljon tärkeitäkin juhlia jäänyt välistä. Ulkosuomalaisuudessa on ne omat hyvät sekä huonot puolensa. Mutta sitä ei tiedä onko se itseä varten vai ei jos ei lähde ja kokeile. Täällä eletään vaan itseä varten, joten rohkeasti vaan. Suomi ei kuitenkaan mihinkään katoa ja sinne voi aina palata jos siltä tuntuu.

    1. Mahtavaa kuulla! Ihana rohkaiseva kommentti 🙂 Kiitos!!

      Olen kanssasi samaa mieltä kaikesta kirjoittamastasi! Mistä sitä tietää palaanko itsekään koskaan pysyvästi Suomeen, tavoitteena on löytää ulkomailta taas se jokin, mitä en ole koskaan Suomelta saanut. Olen asunut aiemmin jo pariin otteeseen kahdessa eri maassa, muutaman kuukauden sykleissä. Kokemusta on siis myös muualla kuin Suomessa asumisesta. Nyt aion vaan mennä pidemmäksi kuin pariksi kuukaudeksi. Ja jos se ei jostain syystä tunnukaan omalta, aina voi vaihtaa suuntaa! Se ei ole pahasta 🙂
      Ja todella omaan sen rohkean puolen, sillä olen muutamaan otteeseen tehnyt niitä rohkeita itsenäisiä liikkeitä elämäni aikana. Aion käyttää sitä omaa rohkeutta nytkin. Maailma on tehty meitä varten <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Instagram did not return any images.