Kohti minimalistisempaa elämää ja uutta kotia

Olen muuttamassa taas ja kohta, ja noin kuukauden päivät pohtinut mitä haluan tulevaan asuntooni ja mitä sitten taas en. On vähän asioita, joita haluan, ja paljon niitä, joita en halua tai koe edes tarvitsevani. Tarvitsen nykyään niin vähän ja tulen toimeen niin vähällä.

Selkeys on uusi musta.

Muutot, ne ovat aina uuden alkuja, puhtaita startteja johonkin tuntemattomaan. Joskaan en tiedä mitä uutta tämä muutto minulle mahdollistaa, mutta sen saa nähdä sitten myöhemmin.

Asunto tulee olemaan pieni, mutta avara. Sellainen kolmekymmentä neliötä, niin kuin ne aiemmat asuntoni. En viihdy isoissa neliöissä yksin, ja hukkaneliöt ovat hukkaneliöitä. Riittää kun on yksi avara tila missä tanssia ja tehdä joogaharjoituksia, istua ja ihmetellä, kotoilla ja seurustella, niin siten olen tyytyväinen. Ylimääräisiä huoneita en tarvitse, sillä minulla ei ole mitään mitä piilottaa. Kaikki saa näkyä.

Isot ikkunat lattiasta kattoon ja kaunis pieni keittiö, jossa voin myös toteuttaa itseäni. Olen aika innokas uusien reseptien kokeilija ja leivon aina omat herkkuni. En muista edes milloin olen ostanut kaupasta valmista piirakkaa, olenko edes koskaan. Valmisruoat ovat hyvä keksintö, mutta siitä huolimatta valmistan aina itse omat ruokani. Rentoudun tekemällä jotain luovaa.

Olen vuosi vuodelta ajautunut kohti minimalistisempaa elämäntapaa. Se on tavallaan soljunut siihen tapaan elää kuin itsestään, eikä minun ole tarvinnut pakottaa itseäni muuttamaan ajatusmaailmaani mistään mihinkään. Olen yksinkertaisesti ihastunut elämäntapaan, jossa vähemmän on enemmän, jossa tavarat eivät hallitse kotia vaan ihminen tavaroita. Haluan kotiini tavaroita, joilla on selkeä päivittäinen käyttötarkoitus, en mitään vain huvikseen paikkoja koristamaan.

(Tarvitsenko siis sohvan, jos istun aina lattialla? En.)

Kevään ja kesän aikana minulla oli enemmän kuin aikaa, joten kasvatin äidilläni muutamia kasveja, jotka olivat vain pieniä alkuja ostaessani ne, mutta nyt jo rönsyilevät yli pöytien. Erityisen ylpeä olen avokadopuusta, joka on vieläkin minulle yksi ihmettelynaihe. Kasvien kasvattaminen vaatiikin pitkäjänteisyyttä, mikä on taito, jota minun tarvitsee yhä enemmän opetella. Että rauhassa edistyen saa erinomaisen hyvää tulosta aikaan. Tämä viherpeukalo on tyytyväinen tähän aurinkoiseen kevät- ja kesäjaksoon, joka oli pitkä mutta meni silti niin nopeasti.

Auringonkukkapellot piristävät toistaiseksi.

Luonnonmateriaaleja rakastan, kaipaan ja tunnen haluavani yhä enemmän.

Metsälenkeiltä mukaani on tarttunut niin luonnonkiveä kuin puuta: sileä kivi, jonka päällä polttaa kynttilöitä huoleti ja hakkuumaalta löydetty matala puupölkky, joka voisi toimia viherkasvin alustana tai vaikkapa yöpöytänä. Ideoita on monia, ilmaisia materiaalejakin mistä hyödyntää.

Ainut asia mikä minulta puuttuu ja mikä on ihmiselle hyvinvoinnin kannalta ehkä se tärkein: sänky. Olenkin niin rebel etten halua tavallista sänkyä, en mitään korkeaa ja tavallisella joustinpatjalla varusteltua. Jo monen monta vuotta olen unelmoinut matalasta sängystä, mutta se on jäänyt sen tyypillisen lauseen varaan että joskus sitten. Nyt vihdoin on se joskus, ja muutama päivä sitten laitoin tilaukseen aidon japanilaisen futon-patjan (joka saapuu sopivasti muuttopuuhien aikaan kotikuljetuksella). Se tulee olemaan täydellinen. Ja luultavasti minä tulen olemaan onnellinen siinä nukkuessani. Hyviä unia odotellessa.

Satsaan aina tulevaisuuteen, ajattelen aina tulevaisuutta ja muutosten tuulia. Tiedän, että tämäkin ostos tulee olemaan pitkäikäinen ja hoitamalla hyvin vieläkin pidempi. Ja sitten hamassa tulevaisuudessa on helppo lähteä ja muuttaa, kun ei ole mitään painavaa kannettavaksi – kun voi vaan taittaa ja mahduttaa pieneenkin tilaan. Elän sillä periaatteella, että joko myyn kaikki omaisuuteni muuton yhteydessä tai hankin sellaisia materialistisia hankintoja, joita minäkin jaksan kantaa sitten sinne johonkin seuraavaan.

Futon siksi, että patjan sisältämät materiaalit ovat täysin luonnonmukaisia (luomupuuvilla ja kookos). Se on samalla allergiaystävällinen ja hylkii bakteereita, muita sen hyviä ominaisuuksia unohtamatta. Ja hauskaa on myös, että säännöllisesti rullaamalla tai kääntämällä (kuten minun patjan tapauksessa) se tuulettuu – niin sen käyttöikäkin pitenee ja patja voi hyvin. Viikoittaisia kääntelyhetkiä siis luvassa.

Odotan sitä, kun saan työpäivän päätteeksi kellahtaa leveälle futon-patjalleni, muhkeiden tyynyjen ja paksun peiton sekaan, ihan vain olemaan. Sitä varmaan odotan eniten tässä tulevassa muuttorumbassa, että vihdoin futon.

Sisustuskuvia luvassa myöhemmin.

Uudet tuulet ovat aina jokseenkin jännittäviä,

/ Vilhelmiina

Kommentit (2)
  1. Kauniisti kirjoitettu kuten aina, onnea, aurinkoa ja futonin pehmeitä hetkiä uuteen kotiin Vilhelmiina 😍❤

    1. vilhelmiina hellstén
      4.9.2020, 19:28

      Kiitos ihana Aurinko <3 ja kiitos onneista, ne on nyt mieleen ja sydämeen painettu <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa