Tag: syvällistä

Rehellisesti, ja ilman että ohjeistaisin ketään tekemään kuten minä, elämäni on ollut ihanaa (ja tuntunut ajallisestikin runsaammalta) siitä lähtien kun poistin ylimääräiset sovellukset puhelimestani. Kun en ole enää somessa niin läsnäoleva, vaan fyysisesti elämässä sitäkin enemmän. On enää tämä blogi. Ja on myös oh-so-sweet-Facebook sukulaisia ja kirppistelyä varten. Niissä molemmissa surffailen läppärilläni, joten silloinkaan en […]

Katsoin jo kolmanteen kertaan yhden samaisen jakson, yhdestä suomalaisesta keskusteluohjelmasta, nimeltä Villa Hintikka. En ole mikään television suurkuluttaja, mutta jos jotain televisiosta seuraan (tai jään seuraamaan), ovat ne lähinnä ajankohtais- ja keskusteluohjelmia pikemmin kuin sarjoja tai leffoja. Muistan olleeni jo teini-iässä tällainen: silloinen Huomenta Suomi oli ihan pakko katsoa ennen kouluun menoa, paikallislehti kädessä ja […]

Tällä viikolla yhtenä yönä heräsin uneen, jossa eksyin taas sinne, yhteen tiettyyn paikkaan ulkomailla. Paikkaan, johon rakastuin ja johon koen edelleen omistavani vahvan tunnesiteen. Kaipuu ja ikävä korostui siinä unessa. Ehkä se on juurikin sinne ikuinen. On vaikea irtautua koskaan sellaisista paikoista, jotka ovat alusta lähtien kuin ”toisia koteja” – tuskin siihen pystyy koskaan. Ne paikat […]

Lauletaan kappaleessa Kuka sulkee sun silmät (Pariisin Kevät). Kauniit, ajatuksia herättävät sanat, koska haluaisin tietää kuka sulkee lopulta minun silmäni. Kuka on se, joka tekee sen viimeisen päätöksen elämästäni – olenko se minä? On aikoja, kun on vahva tunne siitä, että kannan väärää sydäntä, otan ne muiden pelot omakseni, toivon ainoastaan toisille kuuluvia asioita ja vierailen […]

Olen viime aikoina tunnustellut itseäni, kuunnellut omaa järkeä ja sydäntä, ihan vain voidakseni todeta nyt tämän asian; olen parisuhdeihminen. Tai ainakin luulisin niin, sillä yhdenillanjutut eivät kiehdo minua. En jaksa sitä säätämistä. Minulla on ollut yhdenillanjuttuja, ja luulin että ne olisivat ihan kivoja näin sinkkuna, mutta jos rehellinen olen, ei niistä kovin hyvä olo jää. […]

Tehkää kevät lempeydestä, käykää ulos kehräten. Kaupunki on vaarin uni, tervehtikää ryhti sen. Tuossa seisoo lapsuutenne, polkee jalan syrjällä. Lentoaikaa ilmapalloon ja näissä hetkissä. Vahvistakaa kakseutenne, olkaa usein käsikkäin, salaisuutta jakakaa, älkää unohtako toisianne. Suoristakaa riitanne, kohta on jo huomenna. Valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella. Hullaantukaa kauneudesta, olkaa vaiti yhtäkkiä. Sisämaasta rannikoille, kosketus on puhetta. […]

Ulkona on pakkasta lähes -30 astetta, ja mikä sen parempaa tekemistä kuin maata keskellä asuntoani pehmeän maton päällä ja inspiroitua taas kirjoittamaan omia ajatuksia ylös. Kun katson ikkunasta ulos, lumi kimmeltää kauniisti puhtaan valkoisena. Aurinkokin paistelee, ja on ehkä hieman kevään tuntua ilmassa. Jotain etua on, kun asuu 5.kerroksessa ja näkymä kantaa kauas yli Tornion. […]

Tätä kuvaa katsoessani mieleeni tuli yksi sana: pelko. Ehkä siksi, koska olen joskus pelännyt kaiken sammuvan, oman elämänilon loppuvan. Olen pelännyt pimeää, sitä kun aurinko laskee ja valoisa päivä vaihtuu synkäksi illaksi. Olen myös pelännyt matkustamista, sillä media on aikoinaan luonut minuun pelon siitä, kuinka maailmalla tapahtuu paljon ikäviä asioita ja kaikki ei ole ehkä […]

Elämä on välillä ihmeellistä. Tai oikeastaan elämässä (ainakin omassa) tulee niitä päiviä, jolloin tajuaa itselle normeiksi tulleita asioita taas aivan uudelta kantilta. Asioihin, jotka on jo käsitellyt kertaalleen läpi tai ehkä moneenkin kertaan, voi löytyä aivan uusia näkökulmia. Tänään päivällä kävin inspiroivan keskustelun kahden ystäväni kanssa tai oikeastaan lähettelimme whatsapissa ääniviestejä. Aiheena ystävyys tai ylipäänsä […]

Oh these mondays… Myös positiivisen, iloisen ja aurinkoisen asenteen omaavilla ihmisillä on elämässä synkkyyttä. Ei aina jaksa ajatella hyvän kautta, ei edes pysty. Ei ihminen jaksa pysyä ikuisesti pinnalla, välillä on sukellettava, joskus todella syvälle. On aikoja, jolloin on hukassa itsensä ja koko maailmankaikkeuden kanssa. Se kuuluu elämään. Se kasvattaa. Siitä voi ammentaa uutta. Ei […]