2018
Hyvää yötä ja huomenta,
ja ihanaa uutta vuotta 2019! Vuosi on jo vaihtunut kun tämä postaus tulee julki, ainakin täällä Suomessa. Ajattelin avata tarinoita teille omien instagram kuvien takaa, ihan vain muistoksi viime vuodesta. Tässä tapauksessa alla olevat yhdeksän kuvaa kätkevät jokainen oman tarinan ja tunteen sisällensä. Kyseessä ovat siis yhdeksän tykätyintä instagram kuvaani vuodelta 2018.
1. Kuva on otettu aivan kesäkuun alussa, jolloin tunsin todellista onnellisuutta ja vapautta kun kesä oli vasta aluillaan ja luonto antoi parastaan. Vehreyttä ja kesäntuoksuja jokapuolella. Tunsin itseni myös kovin vahvaksi juuri tuona päivänä, tuona hetkenä, ja päätin siksi kuvauttaa itseni. Halusin muistuttaa itseäni siitä, kuinka vahva sisimmiltääni olen. Katseeni kertoo kaiken, ja toivottavasti teillekin tämä tunnetila aukeaa tuosta katseesta. Hipiäni oli jo hieman ruskettunut, lisäsin vielä lempihuulipunaani huulilleni ja sidoin turbaanihuivin päähäni ja voilá, stailaus kuvaa varten oli valmis.
2. Rakastan kuuta, kuun eri vaiheita. Rakastan myös kuvata kuun kiertokulkua. Kuu on kaunis, niin mysteerinen ja siksi kiehtova. Jos jonain päivänä saan tyttölapsen, minulla on jo nimi suunniteltuna: Luna. Tämä kuva kuusta on ensimmäinen kuva, josta olin ylpeä. Ja lupasin itselleni, että jonain päivänä saan kuusta vielä niin täydellisen kauniin kuvan, josta teetän taulun omaan kotiini. Tykkään myös maalailla piirroksia kuusta.
3. Extempore vaellusretki Pallas-Yllästunturien maastossa. Vaelsin tuona päivänä yksin muutamia kilometriä, ja kuuntelin Blanco Whitea – hänen musiikkinsa sopi täydellisesti tunturimaisemiin. Tunsin vahvaa onnellisuutta, syvällä sisimmässäni. Ja kuten kuvasta näkyy, hymyilin polkuja pitkin kävellessäni alati enkä voinut lopettaa hymyilemistä. Tunturit ja vaeltaminen on kuin tehty minulle, se on osa minua. Se vapauden tunne kaikesta ja kaikista. Mikään ei painanut mieltäni kun kiipesin tunturia ylös ja tuuli vain puhalsi. Se on niin kummallinen tila kun ei hetkellisesti tunne mitään. Eikä oikeastaan ajattelekaan, sitä on vain. Maaginen tila, jota ei ihan aina koe.
4. Tämän kuvan otin kotipaikkakunnaltani, Jämsästä. Sattumalta puusta tippui lunta, mikä teki kuvasta vaan entistä kauniimman. Aurinko lävistää oksien ja lumisateen välistä. Talvi vaihtuu kevääksi. Mielestäni tämä on yksi kauneimmista talvisista kuvista, jonka olen kuvannut. Suomi on kaunis, jokaisena vuodenaikana.
5. Olimme lähdössä tyttöjen kanssa Jenni Vartiaisen keikalle ja päätin tietenkin ikuistaa itseni kiharapehkoineen selfién muotoon. Olipa aivan ihana ilta se! Tunteita täynnä, aina ilosta suruun.
6. Kesällä seikkailin metsässä ja kuvasin metsässä villinä kasvavan metsätähden – mielestäni yksi kauneimmista kukista Suomen luonnossa. Se on niin hentoinen, valkoinen ja puhdas, mutta silti jokseenkin terävä ja eloisa kukka.
7. Kuvasin yksi kesäyö kävellessäni Tornionjokea pitkin kauniin ja tyynen joenpinnan. Tuolloin olo oli jotenkin tyhjä, ehjä mutta tyhjä. Ehkä tuo kuvakin kuvastaa hieman sitä tunnetta. Kuvaa katsoessa muistuu mieleen ne ajatukset, joita ajattelin juuri tuona yönä.
8. Heinäkuun iltamyöhä, kun lähdin mustikkaan. Itikoita oli paljon, mutta mitäpä niistä. Tuoreet mustikat on parasta, mitä Suomen luonto voi kesällä tarjota! Ensi kesää odotellessa.
9. Santorinilla, joka on ollut unelmamatkakohteeni jo useamman vuoden. Syyskuussa 2018 tämäkin unelma toteutui. Rakas ystäväni ja minä otettiin äkkilähtö Kreetalle päähänpistosta, jonka saimme kun kävimme katsomassa Mamma Mia! Here we go again -elokuvan. Halusimme Kreikan maisemiin, joten elokuvan jälkeen suuntasimme suoraan asunnolleni ja muutama kymmen minuutti sen jälkeen lentoliput oli jo ostettu. Aivan päätöntä, mutta aivan parasta! Ei aina tarvitse ajatella, eikä suunnitella. Joskus voi vaan tehdä sitä, mikä tulee mieleen kuin lennosta. Uskalletaanhan heittäytyä elämään enemmän?
with all love, xx Vilhelmiina