”Not all those who wander are lost”

Vaeltaminen, vaellus. Missä tahansa, yksin tai yhdessä, tutuilla ja tuntemattomilla poluilla. Ihan missä vaan, minne vaan mieli halajaa.

Wandering around without any meaning or exactly knowing where to go.

To wander is to be alive.

I am a wanderer, passionately in love with life.

Never stop wondering, never stop wandering you curious girl. A wanderer.

Olin elokuussa vaeltelemassa Pallastunturin lumoavassa maastossa. Kävin myös Ylläksellä, ohitin matkallani Levin, saavuin Inariin ja sittemmin Ivaloon, yövyin yhden yön myös Saariselällä ja lopulta matkasin Rovaniemen kautta takaisin kotiin Tornioon. 

Sain ihan valtavasti energiaa tuolta matkalta, tavallaan se ei antanut mitään vaikka antoikin niin paljon – käteen ei jäänyt kuin valkoinen kivi tunturinkupeesta, mutta muistoksi mieleeni sitäkin enemmän. Tuntureiden huipulla tunsin itseni niin pieneksi, niin suuressa maailmassa. Näin käy aina kun kiipeän jonnekin todella korkealle. Ja se on mahtavaa, samalla jokseenkin liikuttavaa. Pysähdyin pari kertaa ”juttelemaan” tunturissa heinää syöville poroille, yksi niistä oli väriltään valkoinen. Porot eivät pelänneet minua, minä kyllä vähän urosporojen eli hirvaksien isoja sarvia. Vähän pelotti, jos ne puskevat sarvillansa minua kohti kun häiritsin niiden ruokahetkeä – niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka menin tosi lähelle ja kosketinkin.

Tunturissa ei näkynyt silloin ketään, vain minä ja viisi poroa. Oli hiljaista, tuuli vain puhalsi. Se oli ihanaa. Joskus on hetkiä, jolloin aika vaan pysähtyy, mieli avartuu ja kaikki tuntuu mahdolliselta – tämä oli sellainen hetki. Tälläiset hetket muistaa koko loppuelämän, ne painuvat niin syvälle mieleen.

What you seek, is seeking you. Eli ”mitä etsit, etsii sinua”. Minulla on vähän tälläinen fiilis juuri nyt. En tiedä miksi, mutta on.

 

xx Vilhelmiina