Valmiina kaikkeen uuteen (eli kakskytlukuun)

Uusi vuosi, uudet kujeet. Uusi vuosi, uusi minä. Uusi vuosi, ja pitkä lista uusia lupauksia.

Haluan luvata sen, etten lupaa mitään. Se onkin paras lupaus, ehkä se parhain koskaan tekemäni.

Ei ole tarve luvata (kukaan ei pakota eikä edes voi), en aio pakottaa itseäni mihinkään (täysin turhaa) ja miksi luvata, koska tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Tuleva voi muuttua hetkessä. Oma elämä voi muuttua hetkessä. Mielipiteet niistä tekemistäni lupauksista muuttua tai oikeastaan mikä vain, muuttua. Eli toisinsanoen uuden vuoden lupaukset lukeutuvat kategoriaan: turhuudet.

Ehkä voisin elää tämänkin vuoden (tai koko vuosikymmenen) ikäänkuin spontaanisti, omaa sydäntä ja välillä sitä järkeäkin kuunnellen. Tehden asioita, joita rakastan, joista saan enemmän kuin ne ottavat ja jotka vaikuttavat jollaintapaa omaan tulevaisuuteen (näin esimerkiksi). Eli ei kannata luvata liikoja tai oikeastaan mitään suurempia (ei uutena vuotena, eikä ainakaan skumpissa).

Lupaamisen sijasta aion listata toiveita ja tavoitteita tulevaisuuteen. Toiveita pidemmälle ajalle (vaikka sinne kolmekymmentäluvulle asti eli seuraavaa kymmentä vuotta varten) ja tavoitteita lyhyemmälle ajalle (päivä, viikko, kuukausi, jne). Toiveet voi pitää suurina (antaa unelmien lentää), mutta tavoitteet kannattaa olla pieniä (suht järkeviä ja niitä realistisia) – ihan vaan ettei pety. Mitään ei saa heti tässä nyt, kivat asiat vaatii yleensä pitkäjänteisyyttä. Kivoja asioita kannattaa malttaa odottaa (don’t rush things you want to last forever, ihan vain muistutuksena).

Lupauksia en aio siis tehdä, mutta toiveita ja tavoitteita aion kirjoittaa ja sanoa sitäkin enemmän. Mutta niille taidan tehdä erillisen postauksen, sitten kun olen palannut Tukholmasta (ja olen ehkä enemmän inspiroitunut – kaiken suhteen).

Uusi vuosi, se kaksikymmentäluku (oh sweet twenties). Eri vuosikymmen, mutta sama nainen – ehkä tämän voisin kuitenkin luvata.

xx Vilhelmiina