”Viimeksi minä…”

Viimeksi minä ilahduin ihanista sanoista, joita ihmiset viljelee. Olette <3.

Viimeksi minä itkin kuunnellessa Joan Baezin kaunista kappaletta Diamonds and rust. Jotenkin se sai kyyneleet valumaan, ehkä johtui pienestä kuumeesta ja siitä, kun ikkunasta ulos katsoessa kaikki näytti niin taianomaiselta. Olin niin läsnä kuin olla ja voi. Keskityin siihen hetkeen täysillä ja tunteeseen sisälläni.

Viimeksi minä harmistuin kun en päässyt perjantaina Aikakoneen keikalle. Flunssa iski juuri väärään aikaan.

Viimeksi minä päätin toteuttaa itseäni ja kuunnella todella sydäntäni.

Viimeksi minä innostuin ostaessa juuri menolipun Budapestiin kahden kuukauden päähän. Kamera matkaan mukaan, ja annan maailman taas avartaa minua hieman lisää.

Viimeksi minä inspiroiduin viime viikolla. Pieni irtiotto Lempäälässä teki hyvää. Se sai minut taas ajattelemaan asioita uudelta kantilta.

Viimeksi minä kokeilin jotain uutta eilen yöllä leipoessani kauraleipää – TULI NIIN HYVÄÄ. Aion jakaa tänne sen ohjeen myöhemmin millä tein. Jos minun tekee mieli leipää, niin leivon sitä aina itse.

Viimeksi minä pelästyin kolme päivää sitten, kun talonmies tuli aivan muina miehinä omilla avaimillaan asuntooni ja minä makasin lattialla. Se oli kuulemma vahinko, eikä toistu, hänen piti mennä naapurin mummon luo käymään eikä minun. Onneksi sentään en ollut tekemässä ties mitä, ja sentään oli vaatteet päällä.

Viimeksi minä jännitin elämää.

 

IHANAA HELMIKUISTA SUNNUNTAITA. Kevättä on jo ilmassa, ja ehkä hieman rinnassa.

xx Vilhelmiina