Ikuisesti tanssien

Rakastan kävelemistä. Sitä, kun jalat jaksavat kantaa kroppaani ja viedä sitä eteenpäin. Sitä, kun niillä pääsee eteenpäin omaa haluttua tahtia. Rakastan kävellä vaihtelevissa maastoissa, kun välillä saa kivuta eteen tullut valtava mäki ja sitten taas jarrutellaan alamäkeen. Rakastan kävellä metsissä, meren tai järven rannoilla, silloilla ja tuntemattomissa kaupungeissa ihaillen rakennuksien arkkitehtuuria. Koskaan ei tiedä mihin tai keihin kohtaa omalla polulla. Kaikenlaisia asiota ja ihmisiä olenkin kohdannut, kun olen lähtenyt ihan muuten vain ulos kävelemään, ilman päämäärää. Haahuilemaan – kutsun sitä haahuilemiseksi. Hämeenlinnassa minua luultiin missiksi ja pyydettiin rannalle piknikille, ihan tuosta noin vain. Jyväskylässä tapasin herttaisen vanhan rouvan Palokkajärven rannalla kauniina syysaamuna ja paljastui, että meillä olikin paljon yhteistä. Etenkin tuo kohtaaminen vanhan rouvan kanssa on jäänyt palavasti mieleen. Koskaan ei tiedä.

Ehkä se kaikista eniten rakastamani liikunnan muoto on kuitenkin tanssi. Ei, en ole tanssin ammattilainen, enkä ole koskaan harrastanut tanssia säännöllisesti. Rakastan sitä silti. Olen kai aina rakastanut. Aina kun olen kotona, minulla soi musiikki. Ja kun musiikki antaa rytmin mille vain, se antaa myös tanssimiselle. Ei ole niin väliä minkä kappaleen tahtiin tanssii, kunhan vain tanssii. Eikä liikkeillä ole niin väliä, ovatko ne oikeaoppisia, kunhan vain tanssii. Antaa musiikin viedä ja kropan käyttää luovuutta. On ihana tunne, kun liikkeet venyttävät käsiä ja jalkoja eri asennoissa, ja koko kroppa taipuu. Se on sellainen jännä tunne, sellainen taiteellinen. Tuntuu hetken kuin olisi ammattilainen.

Tanssia voi missä vain – kotona, klubeilla, luonnossa ja julkisilla paikoillakin. Missä vain tekee mieli. Miksi ei? Vaikka ilman musiikin antamaa rytmiä, ei sekään ole aina niin välttämätöntä. Tanssiminen ei ole kielettyä, oikeastaan kai missään. Ja kun tanssii säännöllisesti, siinä voi kehittyä ja koko kropankin venyvyys lisääntyy. Tanssiminen onkin yksi liikuntalajeista, mikä on hyväksi koko kropalle. Aina varpaista päähän. Eikä ainoastaan kropalle, vaan myös mielelle. Se vapauttaa. Tähän kohtaan voisi sanoa: dance is freedom ja why walk if you can dance?

Dancing through life, alone or together,

xx Vilhelmiina