#RAKKAUSPUHETTA

 

Kaikki Lilyläiset haastettiin #rakkauspuhetta -kampanjaan, joka vastustaa kaikenlaista vihapuhetta, oli se sitten kasvotusten ja somen kautta tullutta. Ja ei epäilystäkään, ettenkö olisi mukana! Yes sisters, ohoi! ​Piti eilen jo julkaista tämä postaus, mutta en millään ehtinyt.

​PUS PUSS PUSSS

 

​Itselläkin on kokemuksia ilkeistä kommenteista täällä somessa, joille en osaa muuta kuin nauraa. Olen huomannut että niiden ilkeiden kommenttien takana ovat usein miespuoliset henkilöt. Tiedä siitä sitten, miksi. Tai siitä, miksi ottavat minun kommentin ensimmäiseksi listalle. Jätän heidät toisarvoisiksi, enkä jatka kommentointia. Se nyt jos jokin, olisi noloa. Itse en harrasta somessa riitelyä, toivon ettette tekään.

 

Voin rehellisesti myöntää, että kaikki mitä minä someen itsestäni syötän, kommentoin, annan julki, on sitä aitoa minua. En feikkaa, en edes yritä. He ketkä tuntevat minut syvällisemmin, tietävät että olen sellainen, tuollainen tai tälläinen. Ne ketkä lähinnä seuraavat minua somen kautta, kyllä, olen juuri tälläinen kuin itsestäni täällä annan julki. Ja tykkään kommentoida pelkkää rakentavaa palautetta ja heitän paljon positiivisia ajatuksia ympärilleni, koska tiedän, että se voi muuttaa jonkun päivän paremmaksi.

Minulla ei ole tarvetta saada lisää tykkääjiä tai seuraajia käyttämällä Instagramissa #finnishgirl #blonde #likemeilikeyou #followme -hastageja, koska ei kiinnosta, ja he seuraavat ketkä haluavat. Tykkään teistä seuraajista.

En hyväksy Facebookissa aivan tuntemattomia kavereiksi, koska miksi ihmeessä tekisin niin? Joo, kyllä niitä kaveripyyntöjä satelee harva se päivä, etenkin ulkomaalaisilta miehiltä, tiedä sitten onko ne feikkiprofiileja tai muuten vain harrastavat naisten kalastamista. Totally ignored. ​Ystävät, sukulaiset ja sielunsiskot kaverilistalla ovat ja pysyvät.

Täällä blogissa kirjoitan mitä mieleen juolahtaa, enkä yritä feikata tässä kirjoittamisessakaan. Kirjoitan monesti ylös aiheen, ja alan sen ympärille hahmottamaan tekstiä, vähän niin kuin äidinkielentunneilla muinoin opetettiin. ​Monesti olen deletoinut tekstini, tai en ole vaan vielä julkaissut sitä, sillä se on mennyt vähän yli omankin ymmärryksen. Blogien postauksiin on ihana kirjoitella positiivisia ja rakentavia kommetteja, sitä tulee tehtyä niin täällä Lilyssä kuin muillakin some-kanavilla. Ja mikään ei ole sen parempaa kuin kuulla ​´´kiitos kun piristit päivääni´´ -tyylisiä vastauksia, ystäviltä tai blogisisaruksilta.

 

Pääpointti tässä postauksessa oli nyt se, että olkaa omia itsejänne täällä somessa kuin somen ulkopuolellakin! Ja jos jotain kommenttia laitatte johonkin postaukseen tai ihan mihin vaan, ajatelkaa niin, että se kommentti on sellainen minkä uskaltaisitte sanoa myös kasvotusten! Helppoa täällä somessa on muita haukkua, mutta uskaltaisitteko kasvotusten? Niinpä.

 

// The main point in this post was a fact of being yourself here in social media as you are in real life! And if you write a comment to somebody’s post or wall or anywhere, just think that the comment is that kind of which you also would dare to say to him face-to-face! It’s so easy to say things (good or bad) in/through social media, but would you dare to say the same to him face-to-face? You must think about it first. SPREAD THE LOVE THROUGH SOCIAL MEDIA.

 

(SOME)RAKKAUTTA JAKOON – TÄÄLTÄ SITÄ AINAKIN PESEE xoxo

x​x Vilhelmiina