Kun materia ahdistaa
En osaa enää shoppailla.
En osaa ostaa enää vaatteita tai asusteita. Menen vaateliikkeeseen, ihastelen kauniita vaatteita, vien ne sovituskoppiin, sovitan ja toisinaan sovituskopissa ihastelen niitä päälläni, mutta en ole vienyt pitkään aikaan mitään kassan kautta kotiin. Ainut pakollinen ostos oli pari viikkoa sitten siisti neule ja tusina valkoisia sukkia. Se siitä.
En osaa ostaa enää mitään materiaa – tavallaan ahdistun siitä. Ahdistun tavaroista. Ahdistun materiasta. Ahdistun materian hamstraamisesta. Ahdistun toisinaan kauppojen ylitarjonnasta kaiken sen turhan materian suhteen.
Mihin haluan panostaa, ja kuluttaa pennoseni, on elämykset. Ja kokemukset. Niihin säästän, ja kulutan mielihyvin vaikka kaiken omaisuuteni. Eli matkoihin ja kulttuuriin, tapahtumiin, sellaisiin asioihin mistä ei välttämättä jää mitään muuta käteen kuin muistot ja paljon uusia näkökulmia. Ne saavat minut onnelliseksi – paljon enemmän kuin uusi kaunis paita tai uudet lenkkarit. Minulla ei ole mitään tarvetta, ainakaan vielä, hankkia mitään pysyvää omaisuutta – mitään kun ei saa mukaansa täältä maailmasta poistuessa. Ikävä kyllä.
Olen vuosien varrella ostanut mielestäni jo ihan tarpeeksi vaatteita ja asusteita, ja tuntuu että minulla on jo ihan kaikki. Kaikki mahdollinen. Kun katselen tarjontaa kaupoissa, yllättäen huomaan että hei omistan jo tuonkaltaisen.
Olen myynyt paljon omaisuuttani pois, vaatteitakin muutaman sadan euron edestä – jättäen vain ne vaatekappaleet joita oikeasti käytän ja jotka oikeasti istuvat päälleni. Silti, omistan vielä ehkä noin kymmenen isoa sinistä Ikea-kassillista vaatteita. Ottaen huomioon siis talvi- ja kesävaatteet. Tuntuu tosi paljolta näin pienelle ihmiselle. Hyh.
Rakastan vaatteita ja pukeutumista – mutta ne ovat vain vaatteita. Ehkä joillekin ne tuovat onnen, minulle ei. Sitaatti eräältä muotialalla työskentelevältä, joka iskostui päähäni noin kymmenen vuotta sitten; ”As much I love clothes – they’re only clothes.”
Ehkä ennen vaatteet oli mun aatteet – nyt aatteet on mun vaatteet.
xx Vilhelmiina